Pöytälaatikkokirjoitukset

Torstai 21.5.2009 - Katri Fältberg

Kuten monet minut hyvin tunteva tiettää, että olen vuosia kirjoitellut ajatuksiani uskosta, Raamatusta, Jumalasta, Jeesuksesta, aluksi vihkoihin ja sittemin tietokoneen arkistoihin. Suurin osa niistä on vuosia ollut ns. pöytälaatikkokirjoituksia, mutta viime aikojen tapahtumat saivat minut miettimään, että pitäisikö ne kuitenkin saada kirjoihin ja kansiin julkaistuiksi kaikelle kansalle. Suurin osahan niistä on Jumalan puhetta minulle Raamatun kautta, joka kuitenkin olisi hyvä jakaa ihan kaikille. Runoistanikin voisi saada jo kokonaisen kirjakokoelman julkaistua.

Evankeliointi on minulle ollut pitkään tärkeällä sijalla elämässä. "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni". Tätä käskyä pyrin noudattamaan jokapäiväisessä elämässäni ja jos yksikin sielu pelastuu minun kauttani, voin iloita siitä yhdessä Taivaallisen Isäni kanssa. Siispä seuraava projektini tulee olemaan kirjan kirjoittaminen Jumalan lapsena elämisestä. Siunattua Helatorstaita teille kaikille! 

Kateus

Torstai 21.5.2009 - Katri Fältberg

Tämä oli taas niitä päiviä, kun olisi tehnyt mieli vain jäädä kotiin peiton alle. Viime aikoina on satanut kasapäiten paskaa niskaani, mutta en välitä siitä, vaan luottaa siihen, että Taivaan Isä pitää tarpeeksi huolta minusta, kuten aikoinaan myös Raamatun Jobista.

Olen elämäni varrella saanut monesti tottua kärsimykseen. Vanha sanonta Kateus vie kalatkin vedestä sopii hyvin viime päiviin. En olisi ikinä uskonut, että joku minunkin yksinäistä elämääni kadehtisi, mutta niin vain se on. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, tai sitten vain kuvittelemme niin. 

Aloin kuitenkin miettimään, että mitä minulla on sellaista, joka on toisten silmissä kadehtimisen arvoista. Olen sinkku, vapaa menemään ja tulemaan, minulla on muutama läheinen ystävä ja paljon todella rakkaita kavereita. Asun omassa kodissani, minulla on mailman ihanin sählääjä koira, minulla auto jolla kulkea ja kaikenlaista maallista tavaraa, mutta ystäviä lukuunottamatta mikään näistä ei ole oikeastaan kovinkaan arvokasta.

Arvokkain ja kadehdittavin asia mitä minulla on on uskon lahja. Uskon kautta olen saanut paljon, mutta sen vuoksi olen myös saanut paljon koettelemuksia elämääni. Paholainen yrittää jatkuvasti saada minua horjahtamaan kaidalta tieltä ja toisinaan siltä horjahtelenkin, mutta rakastava Isä johdattaa minut kuitenkin aina takaisin oikealle polulle. Hyvä paimen pitää huolta kaikista lampaistaan. Pitäisi pyrkiä paremmin pysymään hereillä ja olemaan valppaana, mutta emme siihen aina kykene. Kiitän Jumalaa myös näistä koettelemuksista, sillä en muuten osaisi iloita niistä monista hyvistä asioita, joita Jumala minulle antaa enkä olisi sama ihminen, jollen olisi saanut kärsiä ja välillä kokea pettymyksiä elämän matkalla.

Auttajan varjo

Maanantai 16.3.2009 - Katri Fältberg

Koulutehtävänä oli lukea Martti Lindqvistin kirja: Auttajan varjo ja kirjoittaa sen jälkeen aiheesta essee, jonka nyt laitoin tähän. Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää lukea kyseinen kirja.

AUTTAMISEN AMMATTILAINEN

Ammattiauttajan tukeminen

Työntekijän tukemiskeinoja

Työntekijän rajat

Oikeus olla epätäydellinen

LÄHTEET

Metallimessu

Sunnuntai 15.3.2009 - Katri Fältberg

Turun Mikaelinseurakunnassa järjestettiin eilen taas kerran Metallimessu. Kirkko täyttyi lukuisista nuorista ja myös vanhemmista ihmisistä. Osa kirkkokansasta oli pukeutunut asianmukaisesti metallihenkeen. Messu oli aivan loistava. Iloitsin suuresti ja ylistin Jumalaa messun aikana. Messussa laulettiin tavanomaisia virsiä, mutta metallimaisesti sovitettuna.  Lisää tällaista sanon minä, joka kuulun myös raskaamman musiikin ystäviin.

Keskustelin messun jälkeen kirkonportailla erään ihmisen kanssa, joka sanoi, että jos kaikki jumalanpalvelukset olisivat tämän tapaisia, niin hänestä tulisi vakioasiakas ja kirkonpenkin suurkuluttaja. Jäin miettimään, että jos tämän tapainen evankeliointi uppoaa kansaan, niin miksei tämän tapaisia jumalanpalveluksia järjestetä useammin. Toki perinteinen sunnuntaijumalanpalveluskin on paikallaan, mutta tarvitaan rinnalle uudentyyppisiä messuja, jotka tuovat uusia ihmisiä Jumalan sanan äärelle. Itse kirkon alan tulevana työntekijänä tulen tulevaisuudessa työssäni kehittämään uusia toimintamalleja sekä tapoja evankelioida ja viedä Jeesuksen sanoma kaikelle kansalle.

Mark. 16:15-18 Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat".

Millaisena Jumala esiintyy Genesiksessä

Perjantai 6.3.2009 - Katri Fältberg

Tässä yksi opiskelutehtävistäni, jossa piti lukea Genesis ja pohtia millä viidellä laatusanalla kuvailisit Jumalaa Genesiksessä ja suhteuttaa se Suomen evankelis-luterialisen kirkon oppeihin. 

Heti näin aluksi tahdon sanoa, että Raamattu on minulle varsin tuttu kirja, olen sen lukenut ainakin viidesti läpi ja lukuisia kertoja Mooseksen kirjat ja Genesiksen voisin sanoa melkein osaavani ulkoa. Olen myös ollut pitkään aktiivisena seurakuntalaisena luterilaisessa kirkossa ja kuunnellut sen antamaa kuvaa Jumalasta. Näiden taustojen vuoksi minun oli hyvin vaikea verrata lukemaani ja luterilaisen kirkon antaman kuvan eroa koska olen elänyt niiden parissa lähes koko elämäni ajan. Tällä kertaa, kun tämän Mooseksen ensimmäisen kirjan luin, ei mielikuvani muuttunut siitä juuri mitenkään. Yritän kuitenkin kuvata erilaisia laatusanoja Jumalasta. Tekstissä on paljon myös omaa pohdintaani ja omia ajatuksia kyseisistä Raamatun kohdista, toivottavasti en ole liikaa ajautunut harhapoluille.

Luoja, arkkitehti ja insinööri  

Jumala esiintyy luojana jo heti Genesiksen alussa luomiskertomuksessa. Jumala on luonut meille näin kauniin maan, meren, kasvit, eläimet, puut, taivaan linnut, meren elävät ja kaikenlaiset eläimet, ja miten taidokkaasti hän on suunnitellut yön ja päivän, vuodenaikojen vaihtelut, ravinnon, koko egosysteemin, ja miten ne vielä toimii keskenään harmoniassa. Miten valtavan suunnitelman ja insinööritaidon tulos tämä onkaan, jokaisella puulla ja kalliolla on oma paikkansa. Miten pieni yksittäinen ihminen onkaan tämän kaiken keskellä. Miten paljon Jumala rakastaakaan meitä, kun on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja antanut meille hoidettavaksemme näin kauniin ja arvokkaan luomisteoksen. Itse kiitän tästä kaikesta Jumalaa päivittäin.

Mielestäni tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa millainen käsitys minulla on kristinuskon tai luterilaisen kirkon antamasta kuvasta. Yllättäviä piirteitä en havainnut. Vaikka luomiskertomuksia on kaksi, ne mielestäni täydentävät toisiaan.  

Auktoriteettinen kunnioitettava ja pelottava, muta armollinen 

Jumala esiintyy auktoriteettina syntiinlankeemuskertomuksessa. Lukiessani tällä kertaa Genesistä, syntiinlankeemuksen kohdalla, aloin miettiä miten hyvin tuo sopii tähän päiväänkin (ei varmaan ollut tämän tehtävän tarkoitus). Käärme houkutteli Eevaa syömään hyvän ja pahantiedon puusta, vaikka se oli kiellettyä. Aivan kuten tänä päivänäkin, kuinka usein me lankeamme maailman houkutuksille ja himoille, kun joku niitä tarjoaa ja houkuttelee puheillaan, ja unohdamme helposti mikä on sopimatonta ja kiellettyä. Menemme helposti houkutusten perässä. "Syötyään kiellettyä hedelmää heidän silmänsä aukesivat, ja he pakoilivat Jumalaa". Aivan kuten nykypäivänäkin, kun me olemme tehneet syntiä, pelkäämme tai häpeämme monesti tunnustaa rikkomuksemme toisillemme ja Jumalalle. Pakoilemme Jumalan kohtaamista. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Jumala kuitenkin tietää kaiken. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole synnitön, ja Jeesus sovitti meidän syntimme ristillä. Kun ymmärtää tehneensä väärin, pitäisi vain kohdata asia ja pyytää anteeksi. Kertomuksessa Jumalan puhutellessa heitä tapahtuneesta Adam syytti Eevaa ja Eeva puolestaan käärmettä. Kuinka usein edelleenkin yritämme siirtää syyn toisten niskoille ja syytellä muita, yrittäen puolustaa itseänsä. En minä olisi tehnyt niin, jollei tuo olisi tehnyt sitä. Tässäkin monesti pitäisi vain katsoa peiliin ja tunnustaa omat virheensä.  

Mutta ehkä pitää palata varsinaiseen aiheeseen ja perustella nuo kuvaavat sanat. Jumala on ylin auktoriteetti, mitä vastaan ei ihminen kykene taistelemaan. Lapsuudesta muistan miten isoäitinikin opetti minulle Herran pelkoa ja mielestäni tuo on tänä päivänä luterilaisesta kirkosta ja kristillisyydestä unohtunut. Ajatellaan, että kun olen kristitty ja uskova saan kaiken anteeksi ja voidaan tehdä uskovina mitä vain, että Jeesus kuitenkin sovittaa syntimme. Herran pelko unohtuu. Viimeinen tuomio odottaa kuitenkin meitä kaikkia ja uskovinakin joudumme tilille teoistamme. Jumala on kuitenkin syntiinlankeemuskertomuksessakin armollinen, sillä hän kaikesta huolimatta rakastaa ihmistä omaa kuvaansa.  

Rankaiseva ja julma, mutta rakastava niitä kohtaan jotka pitävät hänen käskynsä 

Lukiessani kuudetta lukua, jossa pahuus yltyy maan päällä, Jumalaa kuvataan pahana ja rankaisevana. Jumala näki, että ihmisen pahuus lisääntyi maanpäällä, niin hän katui, että oli tehnyt ihmisen. Jumala halusi tuhota tämän. Hän kuitenkin halusi säästää ihmisen Nooan ja hänen perheensä, joka oli ollut hänelle uskollinen. Vedenpaisumuksella Jumala tappoi kaiken elävän maan päältä.  

Tätä lukiessani mieleen tuli tsunami, muutama vuosi takaperin, joka tuhosi Thaimaassa ja naapurimaissa laajoja alueita ja suuri joukko ihmisiä sai surmansa. Tällöin haastateltiin Helsingin piispaa, joka ääneen ihmetteli: "Miksi Jumala sallii tällaista?" Tulen taas tässä kohdassa Herran pelkoon. Nykykirkko varsinkin luterilainen on unohtanut, että Jumala myös rankaisee. Kun tarkemmin miettii millaista elämää Thaimaassa ennen tsunamia vietettiin, niin en yhtään ihmettele, miksi Jumala halusi vavisuttaa ihmiskuntaa ja tuhota tuon paholaisen turismipesän. Epäjumalien palvontaa, siveettömyyttä, miehet matkustivat monesti seksiturismin perässä, juominkeja ja kaikkea mikä on Jumalan silmissä pahaa. Taas poikkesin aiheesta, mutta Jumala on edelleen tänäkin päivänä kaikkivaltias ja rankaiseva, kuten Genesiksen aikana.

Thaimaan kaltainen tuho tapahtui myös Genesiksessä vedenpaisumuksen ohella toistamiseen, kun Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran. Kansa teki syntiä ja vietti saastaista elämää.   Jumala halusi tuhota tämän pahuuden pesän.  

Jumala on kuitenkin rakastava ja antaa niille, jotka elävät häntä kunnioittaen, rakkauden hedelmänsä ja armonsa sekä suojelee heitä kaikelta pahalta. Nooa oli elänyt vedenpaisumukseen asti hyvää ja nuhteetonta elämää. Samoin Jumala johdatti Lootin perheineen pois Sodomasta.  

Olen saanut tämän kokea myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Kun olen elänyt Jumalan käskyjä ja lakeja noudattaen, olen tällöin myös saanut elämässäni paljon hyvää. Mutta kun taas välillä olen tehnyt pahaa ja elänyt niin sanotusti pimeydessä ja huonoa elämää, olen saanut rangaistukseni. Jumala ei ole rangaissut minua sen vuoksi, ettei minua rakastaisi tai, että hän haluaisi minulle jotain pahaa. Jumala on rangaissut minua sen vuoksi koska hän rakastaa minua ja välittää minusta, että ottaisin opikseni ja katuisin tekojani sekä niiden seurauksia. Uskoni Jeesukseen ja siihen, että hän on minut lunastanut kuolemallaan auttaa minut kyllä pelastamaan, mutta silti minun pitää pyrkiä elämään nuhteetonta ja hyvää elämää Jumalan käskyjä noudattaen.  

Taistelija, suojelija ja rinnalla kulkija 

Jumala esiintyy Genesiksessä myös suojelijana, joka taistelee puolestasi, joka johdattaa ja kulkee rinnallasi, kun uskot häneen ja pidät hänen käskynsä. Näin kävi myös Josefille. Josefin veljet myivät hänet orjaksi Egyptiin kateuden vuoksi. Jumala kuitenkin suojeli ja taisteli Josefin rinnalla kaikkea pahaa vastaan. Ja lopulta palkitsi Josefin uskollisena palvelijanaan Faraon ylimpänä käskynhaltijana. Josef ei kuitenkaan katkeroitunut ja hautonut kostoa veljilleen, kuten monet meistä vastaavassa tilanteessa tekisivät, vaan antoi heille anteeksi, sillä hän tiesi, että Jumala oli johdattanut ja tarkoittanut hänet tähän tehtävään.  

Tässä työssä on aika paljon omaa pohdintaani ja omia näkemyksiä, joita kaikki eivät varmaan allekirjoita tai ovat eri mieltä. Minulle Raamattu on kuitenkin edelleen se Pyhä kirja, jonka ohjeet ja lait sopivat kyllä tähänkin päivään, joita pyrin noudattamaan omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon auktoriteetti on sotien jälkeen muuttunut suuresti. Kirkko on alkanut kuunnella enemmän kansan mielipiteitä ja alkanut muuttaa toimintaansa suuntaa, jolla se yrittää sopeutua tämän hetkiseen turmeltuneeseen ja pahoinvoivaan yhteiskuntaan. Tänä päivänä monet eroavat kirkosta ja kirkko yrittää väkisin, melkein keinolla millä hyvänsä saada ihmisiä tulemaan tilaisuuksiin mukautumalla ihmisten haluihin. Tuntuu, että kirkolta on välillä unohtunut sen tärkein tehtävä. Tämä on kuitenkin vaarallista, jos kirkko alkaa mukautua maailman menoon. Tämä on myös yksi syy miksi monet uskovat ovat lähteneet luterilaisesta kirkosta vapaisiin suuntiin, joissa Raamatun lait ovat tänäkin päivänä yhä todellisia, ja joissa on muistettu Jumalan pelko, mutta silti Jeesuksen ylösnousemus ja pelastus. Voi olla, että tulee aika jolloin joudun itse miettimään halunako enää kuulua instituutioon, joka toimii uskoani vastaan. Esimerkiksi, jos kirkko alkaa vihkiä homoliittoja. Toki tähänkin maahan mahtuu paljon erilaisia seurakuntia. Olen jopa saanut huomata, että täällä Turussa seurakuntayhtymän alueella eri seurakuntien välillä on suuret erot. Taisin ajautua taas harhapoluille, mutta tämmöisiä ajatuksia tämä tehtävä ja sen kysymykset Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta herättivät.

Kohtaamispaikka 8.3.2009 klo 17.00 Mikaelin srk-koti

Torstai 5.3.2009 - Katri Fältberg

MINÄ TAUSTOINENI TIETEELLISEN RAAMATUNTUTKIMUKSEN EDESSÄ

Maanantai 9.2.2009 - Katri Fältberg

Koulutehtäväni oli lukea Kari Kuulan, Martti Nissisen ja Wille Riekkisen teos Johdatus Raamattuun ja pohtia samalla omaa suhdettani Raamattuun elämänkaaren eri vaiheilla.  

Lapsuuden kodissani ei Raamattua ole avattu, niitä taisi jopa olla yksi ainoa kappale, vanhempien Vihkiraamattu kirjahyllyn koristeena. En ainakaan koskaan ole nähnyt, että sitä kukaan olisi lukenut. En osaa sanoa, miten olisivat suhtautuneet, jos olisin sitä alkanut lukemaan.

Äidin puolen isovanhempieni luota Raamattuja löytyy useampikin, muutama hyvin vanha ja tänä päivänä hyvin arvokas kappale. Yksi niistä on 1642 valmistunut ensimmäinen kokonainen Raamatun suomennos eli Biblia. Muistan kun äidinäidinäidinäiti sitä minulle pienenä näytti. Tosin olin tuolloin aivan pieni, että kovin paljoa siitä en muista. Olen siis aika harvinaisuus, meitä on parhaimmillaan ollut yhteensä viisi sukupolvea yhtä aikaa elossa.

Oman ensimmäisen Raamattuni sain ollessani 15-vuotias. Isoäitini antoi minulle rippilahjaksi Raamatun, johon oli kanteen kirjailtu kultaisin kirjaimin nimeni. Tuosta tulee kuluneeksi pian 20 vuotta, ja yhtä pitkän ajan se on ollut aktiivisessa käytössä ja siltä se on alkanut näyttääkin. Oman rippikoulun jälkeen jäin mukaan seurakunnan isos- ja nuortentoimintaan, ja samalla tiellä edelleen ollaan. Tuosta Raamatusta on tullut minulle hyvin rakas. Olen lukenut sen useita kertoja läpi, joka kerta ammennan sieltä yhä uusia asioita. Olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ostanut myös uusia Raamattuja ja uudemmalla käännöksellä, mutta silti tuo vanha Raamattu on edelleen se kaikista rakkain. Sen sivuja on alleviivattu, on tehty merkintöjä, muutamassa tärkeässä kohdassa on kirjanmerkki, sen viimeiselle muistiinpanosivulle nuorempana keräsin kuuluisimpien gospelartistien nimikirjoituksia. Luen Raamattua päivittäin, se kuuluu minun jokapäiväiseen elämääni. Minulla on aina Raamattu mukanani minne menenkin.

En osaa nimetä ketään tiettyä henkilöä, joka olisi erityisesti vaikuttanut eniten Raamattuun suhtautumisessani, niitä on monia. Yksi, joka tuli mieleeni tätä tehtävää pohtiessani, on seurakuntanuorten ajoilta eniten omaan uskonelämääni vaikutta henkilö, joka oli seurakuntamme silloinen nuorisopastori Jari Kuismin, joka silloin sai, ainakin täällä Turussa, hyvin karismaattisen maineen, ja sitä ei siihen aikaan katsottu kovin hyvänä. Mieleeni muistuu lukuisat hänen pitämät Raamattuopetukset, joka kokosi pienen seurakunnan nuorisotilan ääriään myöten täyteen nuoria. Tuo herätti monien nuorten vanhemmissa kohun, että mitä siellä tehdään, kun parhaimmillaan monikymmenpäinen joukko nuorta kokoontui saman katon alle. Raamattu on siis minulle aika tuttu. Suhtautumiseni siihen on muuttunut vain siten, että se on vuosien kuluessa tullut yhä rakkaammaksi. En voisi nykyään kuvitellakaan eläväni ilman sitä.

Tänä päivänä käyn yhä säännöllisesti kuuntelemassa aika usein Raamattuaiheisia, toisinaan jopa pari kolme kertaa viikossa erilaisissa tilaisuuksissa. Käymme kaveripiirissäni usein myös teologisia keskusteluja eri raamatun kohdista. Olen myös vuosia ollut mukana Alfa-kurssien järjestämisessä. Parhaillaan luen edesmenneen Göteborgin piispa Bo Giertzeenin teosta: Uskon ABC. Vaikka kirja on kirjoitettu 70-luvulla, se on hyvinkin ajankohtainen tänä päivänä. Kirja tarjoaa selkeän esityksen luterilaisen kirkkomme uskosta. Kysymyksen Jumalan olemassaolosta, elämän tarkoituksesta, pelastuksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä saavat Raamattuun pohjaavat vastaukset. Toinen tällä hetkellä luettavanani oleva teos on Olavi Peltolan Löytöretki Uuteen Testamenttiin. Peltola on rakentanut monikymmenvuotisen opetustyönsä pohjalta tavalliselle raamatunlukijalle soveltuvan oppaan. Hän nostaa esille kunkin Uuden testamentin kirjan johtavat ajatukset ja keskeisen sanoman. Tulkintaperiaatteena hänellä on tässä jo apostoliselta ajalta periytyvä Raamatun Kristus-keskeisyys. Peltola on lisännyt tekstiensä lomaan tehtäviä, opiskeluohjeita ja kirjallisuus viitteitä, jotka helpottavat lukijan ymmärtämistä.

Vuosien varrella olen lukenut paljon tieteellisiä raamatuntutkimuksia mukaan lukien myös antamasi kaksi vaihtoehtoa. Niistä erityisesti Johdatus Raamattuun herättää minussa aika voimakkaitakin ajatuksia, sillä se kirja on puhdasta liberaaliteologiaa, enkä ole henkilökohtaisesti liberaaliteologian kannattaja.

Liberaaliteologia on individuaalista, ja siten arvostaa henkilökohtaista uskonnollista kokemusta enemmän kuin oppeja, kirkon arvovaltaa tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa. Liberaaliteologia esittää, että uskonto on yksilöistä kuuluva yhteisö, jota yhdistävät yhteiset instituutiot ja kokemukset, ja siksi kirkon roolina on muodostaa tukeva kehys, jonka sisällä Jumalan ajatusta voidaan lähestyä. Kirkon tehtäviin eivät kuulu määräykset, dogmit tai vallankäyttö uskonnollisten asioiden ulkopuolella. Jumalasuhteet ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta. Liberaaliteologian piirissä on esitetty raamattukritiikki, jossa Raamattu laitetaan tiukan historiallisen tarkastelun kohteeksi.

Oma taustani vaikuttaa tässä hyvin voimakkaasti. Odotan innolla tätä opintojaksoa ja keskusteluja, joita Raamatusta ja teologisista kysymyksistä syntyy.

Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi

Perjantai 6.2.2009 - Katri Fältberg

Tässä eräs tenttivastaus hyvinvointipalveluiden ja psykososiaalisen tuen tenttiin, jossa tenttikirjana oli lukea Petri Ruuskasen teos: Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi: näkökulma sosiaali- ja terveysalalla. 

Kuvaa sosiaalisen pääoman käsitettä, sen olemusta, sisältöä ja mikä siinä on tärkeää. Kuvaa ainakin kahden erilaisen esimerkin kautta, miten sosiaalista pääomaa edistetään erilaisissa yhteisöissä?

Sosiaaliseksi pääomaksi kutsutulla ilmiöllä on mitä ilmeisimmin merkittäviä vaikutuksia hyvinvoinnin kehittymiseen ja jakautumiseen. Ilmiön eri ulottuvuuksia painottavia suuntauksia edustavat mm. James Coleman, Robert Putnam, Pierre Bourdieu ja Alejandro Portes. Coleman painottaa yhteisön tiivistä sosiaalista rakennetta, joka mahdollistaa yhteisön normien ja luottamuksen ylläpitämisen. Putnam laajentaa käsitettä ja tarkastelee yhteisöllisiä käytäntöjä sekä niiden synnyttämää luottamusta, jotka uudistetaan kansalaisaktiivisten ihmisten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Bourdieu taas yhdistää sosiaalisen pääoman eliittien sisäpiireihin. Portesin työryhmä tuo esiin sosiaalisen pääoman vaikutukset paitsi sosiaalisen tuen lähteenä myös yhteiskunnallisen marginaalisuuden vahvistajana. Käsittelytavasta riippuen sosiaalinen pääoma voikin olla menestysresurssi, selviytymisresurssi tai jopa väline syrjäytymiseen.



Kaikissa edellisissä näkökulmissa kuvataan, että nimenomaan luottamus ja kommunikaatio ovat ne välittävät mekanismit, jotka tuottavat sosiaalisen pääoman positiiviset tai negatiiviset seuraukset. Suuntaukset kuitenkin korostavat eri tavoin sitä, mikä sosiaalisessa ympäristössä synnyttää luottamusta ja avointa kommunikaatiota sekä kuinka laajalla alalla, joko paikallisyhteisöissä, yhteiskunnassa tai identiteettiryhmissä, niitä on mielekästä tarkastella. Erilaiset tavat painottaa sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia johtavat siihen, että se voi olla yksilön kilpailukyvyn välineenä toimiva yksityishyödyke, yhteiskunnan jäsenten yhteinen julkishyödyke tai pienryhmien sisäinen klubihyödyke. Näkökulmien erot ovat johtaneet samalla siihen, että käsitettä voidaan käyttää hyvin monenlaisten politiikkamallien perusteluna. 

Sosiaalisen pääoman määrään ja sisältöön vaikuttaa ratkaisevasti yksilöiden identiteetti. Vastavuoroisesti yksilöiden identiteettiin vaikuttaa sosiaalinen pääoma. Jos identiteettikysymykset estävät luottamuksen ja vuorovaikutuksen, inhimillinen pääoma ei tule käyttöön ja hyödynnetyksi. Sekä yleisellä tasolla että varsinkin esimerkiksi köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisessa työssä on identiteettityö otettava vakavasti – siitä huolimatta, että emme vielä välttämättä osaa jäsentää, mitä kaikkea se käytännössä voi olla. Tärkeintä onkin nyt tunnistaa, missä ja miten identiteettityötä tapahtuu.

Miltä tulevaisuus näyttää sosiaalisen pääoman merkityksen ja kehittymisen näkökulmasta? Mitä haasteita tämä asettaa sosionomin ammattityölle ihmisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisessä? 

Ruuskasen kirjan luettuani aloin poliitikkona ja tulevana sosiaalialan ammattilaisena pohtia hyvinvointivaltion ja kansalaisyhteiskunnan uudistamista sosiaalisten mahdollisuuksien näkökulmasta. Tällä hetkellä hyvin ajankohtaisena asiana on hyvinvointivaltion uudistaminen ja kansalaisyhteiskunnan aktivoiminen oikeudenmukaisesti ja tietoon perustavalla tavalla. Vaikka politiikassa sosiaalisuuden lisääminen ja köyhyyden vastainen työ ovat olleet käsikkäin vuosia, tämä näkökulma alkanut meillä vasta viime vuosina vahvistua.  

Sosiaalisesta pääomasta on tehty nykyisin lukuisia tutkimuksia. Tutkimuksissa on havaittu, että alueilla, joissa asukkaat tekevät vapaaehtoistyötä, äänestävät ja viettävät aikaa ystävien kanssa, syntyvät lapset ovat vähemmän todennäköisesti alipainoisia, ovat vähemmän todennäköisesti koulussa syrjäytyneitä ja ovat vähemmän todennäköisiä surmaajia tai tulevat surmatuiksi kuin lapset, joiden asukkaat eivät näin tee – ja tämä riippumatta siitä, ovatko lapset köyhiä vai rikkaita. Tästä syystä onkin tarpeen analysoida niitä usein ylisukupolvisia kierteitä, joissa nivoutuvat yhteen köyhyys, vähäinen koulutus, heikko työmarkkina-asema, heikko terveydentila, poliittinen passiivisuus ja näihin liittyvä kaikkinainen osattomuus. Kun tähän liitetään vielä runsaan päihdekäytön tai tyhjän (televisio)viihteen turruttavuus, ollaan tilanteessa, jossa pelkkä rahallinen apu tai yksittäinen sosiaalipalvelu on tyystin riittämätön keino perusongelmien ratkaisemiseen. Nykyinen tilanne luo yhteiskuntaan myös poliittisia riskejä. Joillakin alueilla äänestysprosentti on pienempi kuin työttömyysprosentti. Ne, joilla ei ole taloudellista, koulutuksellista eikä sosiaalista pääomaa, ovat kadottamassa tai jo kadottaneet myös poliittisen valtansa. Jos mikään puolue ei kykene puhuttelemaan ja aktivoimaan köyhää ja marginalisoituvaa kansanosaa, siinä piilee yksi länsimaisten yhteiskuntien suurista vaaroista: tilan syntyminen populistisille, nationalistisille ja rasistisille poliittisille ryhmille.  Resurssipohjaisen hyvinvointiajattelun on laajennuttava. Hyvinvointi rakentuu yksilön kehityksestä, yhteisöjen toimivuudesta ja yhteiskunnan turvallisuudesta.  

Hyvinvointivaltion tehtävänä olisi luoda edellytyksiä koulutus- ja kulttuuripolitiikalla sivistyksen prosessille eli kansalaisten tulisi kehittää itseään, mahdollistaa ja luoda edellytyksiä aktiiviselle kansalaisyhteiskunnan toiminnalle, estää sosiaalipolitiikalla syrjintä, luoda taloudelliset mahdollisuudet ja suojata kansalaisia sekä yhteiskuntaa riskejä vastaan, luoda edellytyksiä elinkeino- ja muulla politiikalla taloudelliselle toimeliaisuudelle parantamalla työllisyyttä. 

Persoonan kehkeytyminen ja kasvu auttavat ihmistä kohtaamaan kohtalonsa ainekset; itsenäistymään ja suhteuttamaan organismin yllykkeet ja sosiaaliset virikkeet persoonana olemiseen. Tässä ollaan niin filosofianhistorian kuin uskontojen vanhassa kysymyksessä tahdonvapauden ongelmasta. Tässä ollaan myös sosiaalisten mahdollisuuksien politiikan eräässä keskeisessä ytimessä. Pitää miettiä missä määrin ihminen voi aidosti tehdä valintoja vai määrääkö kohtalo nämä valinnat. Ihmisen toimintakyky on sekä annettua että opittua. Toisella kohtalon rajaamat ja mahdollistavat toimintakyvyn reunaehdot niin determinoivia, että hän ei voi eikä osaa käyttää tarjolla yhteiskunnassa olevia sosiaalisia mahdollisuuksia. Toinen taas kykenee käyttämään nämä sosiaaliset mahdollisuudet sataprosenttisesti. Kohtalon ainekset itsessään voivat olla samanaikaisesti sekä rajaavia että mahdollistavia. Sosiaalisesti määräytyy tässä näennäisen koulutuksellisen tasa-arvon maassa edelleen se, että akateemisen kodin lapsesta tulee edelleen yhdeksän kertaa todennäköisemmin akateeminen kuin ei-akateemisen kodin lapsesta. Vaikka maahamme luotaisiin kuinka upean hyvinvointivaltion sosiaaliturvapalvelut ja -järjestelmät, me lisäämme mahdollisuuksia hyvään elämään, mutta emme kykene takaamaan hyvää elämää. Meidän on tehtävä rinnakkain sivistyksellistä, yhteisöllistä ja poliittista politiikkaa. Suomen demokraattinen hyvinvointivaltio on syntynyt kansalaisyhteiskunnan muotouttaman poliittisen tahdon tuotoksena, mutta hyvinvointivaltio tarvitsee toteutuakseen tulevaisuudessa myös kansalaisyhteiskuntaa. Tuntuu, että päätöksentekijät ovat unohtaneet, että valtion tehtävä on palvella kansalaista ja kansalaisyhteiskuntaa – eikä toisin päin. Osallisuus tuottaa hyvinvointia, yhteisöjen, osallisuuden ja luottamuksen puute taas pahoinvointia. On tutkittu, että luottamuksellisella kansalaisaktiivisuudella ja terveydellä sekä siihen liittyvällä toimintakykyisyydellä on selkeä keskinäinen yhteys. Sosiaalinen pääoma lisää fyysistä ja psyykkistä terveyttä enemmän kuin yksilön omat henkilökohtaiset tiedot, taidot, kyvyt ja ominaisuudet eli ns. inhimillinen pääoma.

On myös tutkittu, että sosiaalisiin suhteisiin luottamuksensa menettäneet ihmiset ovat hauraampia ja haavoittuvampia kuin muut. He sietävät heikommin erilaisia stressitilanteita ja he sairastuvat muita herkemmin. Sosiaalinen epäluottamus selittää sitä, ketkä päätyvät kasautuneisiin vaikeuksiin, ja ketkä jäävät elämää tukien varaan vaikeuksien keskelle. Syrjäytymiseksi voidaan nimetä tilanne, jossa ihminen syystä tai toisesta on irtautunut moraalisista kollektiiveista, yhteisöistä. Tämä on yksi asia mikä asettaa haasteita sosiaalialan työtehtävissä.

rakentamisessa ja identiteetin vahvistamisessa elämän kärsimysten ja koettelemusten keskellä. Kielteisen identiteetin kanssa kamppailu muodostaa oman haasteensa.

Kuntien ja järjestöjen merkitys on kasvanut suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointipolitiikan toteuttamisessa. Taustalla ovat muutokset siinä toimintaympäristössä, jossa kunnat ja järjestöt hoitavat tehtäväänsä. Valtion keskitetyn ohjauksen vähentyessä kuntien ja järjestöjen yhteistyökin on noussut merkittävään asemaan, ei ainoastaan paikallisessa vaan koko yhteiskuntaa koskevassa hyvinvointipolitiikassa. Kuitenkaan tätä yhteistyötä ja paikallisia verkostoja ei voida pitää itsestään selvinä sosiaalisen pääoman kasvualustoina. Yhteistyön luonne, järjestötoiminnan sisältö ja vuorovaikutussuhteet verkostoissa ovat ratkaisevassa asemassa. Yhtä oikeaa toimintamallia ei ole, vaan tarvitaan eritasoisia ja kiinteydeltään eriasteisia toimintatapoja. Järjestökenttä on hyvin heterogeeninen. Joidenkin järjestöjen toiminta pikemminkin rajoittaa kuin lisää jäsenistönsä sosiaalista vuorovaikutusta ja osallistumista. Verkostotyön merkitys voikin olla siinä, miten ymmärretään ja siedetään verkostoissa olevia epävarmuuksia, ristiriitoja ja toimijoiden erilaisia tavoitteita.

Kaikkein osattomimman väestön parissa diakonia ja myös muu kolmas sektori on alkanut kehittää erilaisia toimintamuotoja. Näitä ovat erilaiset kahvilat ja päivä- ja lounaskeskukset. Kysymys on toisenlaisesta kohtaamisesta, kohtaamisesta vapaassa ympäristössä kasvoista kasvoihin ilman niitä rooleja, joita tulee auttajan ja autettavan suhteessa. Kohtaamisen ja liittymisen paikat antavat mahdollisuuden kokea ihmisarvon ja hyvän elämän. Pelkät palvelut eivät välttämättä muuta vääristyneitä merkitysrakenteita.

Juudas Iskariotin evankeliumi

Perjantai 3.10.2008 - Katri Fältberg

Juudaksen evankeliumi

Olin pitkään kuullut puhuttavan paljon eri kristillisissä piireissä Juudaksen evankeliumista sekä puolesta että vastaan. Saadakseni oman näkemykseni asiasta päätin lukea sen ja analysoida eri tutkimustuloksia. Luin sen rinnalla Uudentestamentin evankeliumeja ja vertasin näitä keskenään. Olen katsonut myös tv:stä lukuisia dokumentteja aiheesta ja sen tutkimuksista. Luin ensin suomenoksen, jonka jälkeen luin myös englanninkielisen käännöksen, jotka on käännetty koptinkielestä.  Esittelen tässä työssäni yksityiskohtaisemmin koptinkielen ja Juudaksen evankeliumin löytymisen sekä sen tutkimukseen liittyviin seikkoihin.

Juudaksen evankeliumi on laadittu Jeesuksen opetuslapsi Juudas Iskariotin nimiin, joka petti Jeesuksen. Evankeliumi on kainiittien, varhaisen gnostilaisen ryhmän, käyttämä apokryfinen evankeliumi, mikä suhtautuu Juudaksen tekoihin myönteisesti. Evankeliumi ei kuitenkaan esitä olevansa Juudaksen itsensä kirjoittama. Juudaksen evankeliumi ei kuulu kristilliseen Raamatun kaanoniin eli se ei ole kristillinen evankeliumi. Juudaksen evankeliumi antaa varhaiskristillisyydestä jossain määrin toisenlaisen kuvan kuin kanoniset evankeliumit. Kanonisten evankeliumien mukaan Juudas petti Jeesuksen ja myi hänet juutalaisille kirjanoppineille, jotka puolestaan luovuttivat hänet roomalaisille vallanpitäjille ristiinnaulittavaksi. Juudaksen evankeliumin mukaan Juudas oli Jeesuksen suosikkiopetuslapsi, joka petti tämän vain hänen omasta käskystään. Tämä seuraa gnostilaista ajatusta siitä, että ihmisen ruumis on vankila, josta sielun on vapauduttava. Näin Juudas olisi auttanut Jeesuksen sielua vapautumaan sen ruumiillisista rajoituksista. Evankeliumin mukaan Jeesus opetti Juudakselle salaisia opetuksia, joita muut opetuslapset eivät tienneet.

Evankeliumin ainoa tunnettu versio on 26-sivuinen koptinkielinen käsikirjoitus, joka on ajoitettu varmuudella 200 - 300-luvulle.  Joidenkin tutkimusten mukaan ollaan päädytty siihen, että se on todennäköisesti käännös varhaisemmasta kreikankielisestä kirjoituksesta, joka on peräisin toisen vuosisadan puolivälistä. Evankeliumi löytyi Egyptistä vasta 1970-luvulla, mistä syystä sitä on epäilty myös jossain piireissä huijaukseksi.  Tätä on kuitenkin luonnehdittu yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä tekstilöydöistä. Evankeliumin julkaisi suurelle yleisölle vasta vuonna 2006.

Kopti

Olen aiemmin opiskellut omaksi huvikseni, jonkin verran hepreaa ja arameaa sekä hieman latinaa, koska kiinnostus vanhoja kieliä kohtaan on suuri. Tästä syystä perehdyin aluksi myös koptinkieleen, jota seuraavassa hieman esittelen. Juudaksen evankeliumin paikkansapitävyyttä tukee myös joidenkin tutkimusten mukaan juuri tämä koptinkieli.

Kopti on muinaisen egyptin kielen viimeinen kehitysaste, joka syntyi, kun myöhäisegyptiä alettiin kolmannella vuosisadalla kirjoittaa kreikkalaisilla kirjaimilla kristillistyneessä muodossa. Kreikkalaiset aakkoset eivät sisältäneet kaikkia egyptin äänteitä, koptin aakkosiin otettiin kirjaimia egyptin demoottisesta aakkostosta, joka oli arabian tai heprean kaltaista konsonanttikirjoitusta. Koptin kirjakieli perustui täysin puhuttuun kieleen, koska kristillisten lähetyssaarnaajien tietoinen tarkoitus oli vieraannuttaa egyptiläiset kristityt egyptin kirjakielen vanhemmista, pakanallisemmista muodoista. Luonnollisesti koko kristillinen sanasto ja käsitteistö omaksuttiin kreikasta, ja raamatunkäännöksien välityksellä kielen koko fraseologia muovautui kreikan mukaiseksi.

Kopti on säilynyt kirjoitetussa muodossa useina murteina, joista tärkeimmät ovat bohairin ja sahidin murteet. Sahidin murre on omaperäisen koptinkielisen kirjallisuuden murre, kun taas bohairin murretta on käytetty ennen kaikkea kirkkokielenä ja kreikasta käännetyn uskonnollisen kirjallisuuden kielenä: yliopistoissa opiskellaan lähtökohtaisesti sahidin, pappisseminaareissa bohairin murretta. Muita murteita ovat akhmimin, subakhmimin (assiutin/lykopoliksen), faijumin (ba?muurin) ja oksyrhynkhoksen (mesokeemin, väliegyptin) murteet. Kaikki murteet ovat kuitenkin suhteellisen lähellä toisiaan ja eroavat eniten kirjaimistoltaan ja oikeinkirjoitukseltaan. Koptinkielistä kirjallisuutta tunnetaan paljonkin, mutta suurimmaksi osaksi kyse on niin sanotusta "erämaaisien" erakkomunkkien laatimasta kristillisestä kirjallisuudesta. Yksi tunnetuimmista ja merkittävimmistä koptinkielisistä kirjakokoelmista on Nag Hammadin kirjasto, joka löydettiin Egyptistä 1945. Koptin aakkosia tai niiden muunnelmia on käytetty koptin lisäksi meroen ja muinaisnuubian kielen kirjoittamiseen. Nämä kielet esiintyvät Sudanin arkeologisissa löydöissä. Muinaisnuubiasta kehittyneitä kieliä, kuten nobiinia ja dongolaa, puhutaan alueella vieläkin. Kopti kuoli puhekielenä 1400 - 1500-luvulla. Sillä on kuitenkin vielä merkitystä Egyptin alkuperäisten kristittyjen eli koptilaisten liturgiakielenä. Egyptin koptikristityt ovat myös koettaneet elvyttää bohairin murretta puhekielenään, mutta nämä pyrkimykset eivät ole johtaneet merkittäviin käytännön tuloksiin.

Apokryfiset kirjoitukset ja gnostilaisuus

Varhaiskristillisiä evankeliumeja esittäviä teoksia on olemassa noin 50. Näistä ainoastaan kahdestakymmenestä on säilynyt enemmän tietoja, ja ainoastaan neljä varhaisinta, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kanoniset evankeliumit, kuuluvat Raamattuun. Juudaksen evankeliumi on yksi niistä muusta evankeliumista, joista on säilynyt merkintöjä kirkkoisien varhaisissa kirjoituksissa. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan luettu osaksi Uutta testamenttia, eikä se ole ollut edes varsinaisesti ehdolla — muiden apokryfisiin kirjoituksiin kuuluvien tekstien tavoin se kirjoitettiin niin myöhään, että varhaiskristillinen kaanon oli jo vakiintumassa Juudaksen evankeliumista antiikin ajalta olevat tiedot perustuvat kirkkoisä Irenaeuksen mainintaan.

Irenaeuksen mukaan kainilaiset gnostilaiset ylistivät Kainia, Raamatun murhamiestä, sekä sodomalaisia ja Juudasta, ja pitivät heitä salaisen tiedon haltijoina. Osa katsoi, että Juudas oli valaistunut ja toimi, jotta ihmiskunta voisi saada sovituksen Jeesuksen kuoleman kautta. Tämän vuoksi he pitivät häntä kunnioituksen kohteena. Jotkut gnostilaiset ryhmät uskoivat, että Vanhan testamentin Jumala, Jahve, oli paha demiurgi, ja erillinen jumaluus kuin korkein Jumala joka lähetti Jeesuksen. Tällaiset gnostilaiset ryhmät kunnioittivat kaikkia raamatullisia hahmoja, jotka olivat pyrkineet etsimään tietoa totuudesta tai haastamaan Jahven auktoriteetin, ja puolestaan demonisoivat monia henkilöitä, jotka olivat perinteisissä raamatuntulkinnoissa sankarin roolissa.

Synkretistinen kainiittien harhaoppi on alustaan asti ollut tuomittu varhaisessa kirkossa. Kristillinen kirkko on aina katsonut, että Jeesus kärsi ja kuoli vapaaehtoisesti ihmiskunnan syntien vuoksi, loputtomasta rakkaudestaan, jotta kaikki voisivat saada pelastuksen. Näin Juudaksen petos on nähty vain henkilökohtaisena petoksena ja Juudaksen apostolisen aseman rikkomisena.

Evankeliumin löytäminen uudelleen

Juudaksen evankeliumista ei ollut löytynyt jälkeäkään, kunnes koptilainen käsikirjoituskoodeksi eli nahkaan sidottu papyruskäsikirjoitus ilmestyi antiikkikaupan harmaille markkinoille. Ensimmäisen kerran se nähtiin hämärissä olosuhteissa geneveläisessä hotellihuoneessa toukokuussa 1983, jolloin se esiintyi yhdessä muiden sekalaisten kreikan- ja koptinkielisten käsikirjoitusten kanssa, joita tarjottiin Stephen Emmelille, Yalen yliopiston tohtorikandidaatille, jolle Southern Methodist University oli antanut tehtäväksi käsikirjoitusten tutkimisen. Juudaksen evankeliumi on osa koodeksia, jonka nimi on Codex Tchacos, jossa yhteensä oli neljä osaa. Kolme muuta osaa ovat: Pietarin kirje Filippukselle, Ensimmäinen Jaakobin ilmestys ja katkelma kirjoituksesta, jossa esiintyy Allogenes-dialogin nimihenkilö. Sitä, miten koptilainen käsikirjoitus alun perin löydettiin, ei ole tiedossa. Uskotaan kuitenkin, että nyt jo edesmennyt egyptiläinen antiikinharrastaja olisi löytänyt koodeksin Muhafazat al Minyasta, Egyptistä ja myynyt sen kairolaiselle antiikkikauppiaalle. Vuoden 1980 tienoilla käsikirjoitus ja suurin osa kauppiaan muusta esineistöstä varastettiin ja vietiin pois Egyptistä. Kauppias onnistui saamaan koodeksin takaisin yhteistyössä geneveläisen antiikkikauppiaan kanssa. Tämän jälkeen hän näytti koodeksia asiantuntijoille, jotka ymmärsivät sen merkityksen. Kauppiaalta kesti kuitenkin kaksi vuosikymmentä, ennen kuin hän löysi ostajan joka oli valmis maksamaan pyydetyt 3 miljoona dollaria. Evankeliumin käsikirjoituksen ainoa tunnettu kappale oli näin tullut esiin oltuaan 1700 vuotta Egyptin autiomaassa.

 Myynti ja tutkimuksen alkaminen

Seuraavina vuosina käsikirjoitusta tarjottiin hyvin hiljaisesti eri puolille, mutta mikään suurempi yhdysvaltalainen kirjasto ei ollut halukas hankkimaan käsikirjoitusta, jonka alkuperä oli niin hämärä. Lopulta yksityinen Maecenas-säätiö osti käsikirjoituksen, jota johti lakimies Mario Jean Roberty. Sen aikaisemmat omistajat väittivät nyt, että se olisi löydetty Al Minyasta Egyptistä 1950- tai 1960-luvulla, ja että sen merkitystä ei arvostettu kuin vasta viime vuosina. Muissa keskusteluissa löytöpaikaksi mainittiin kuitenkin muita paikkoja.

Rodolphe Kasser, Geneven yliopiston aiempi professori julkisti kirjoituksen olemassaolon ja joitakin yksityiskohtia siitä koptin asiantuntijoiden konferenssissa Pariisissa heinäkuussa 2004.  Vuonna 2005 säätiön edustaja kertoi suunnitelmista julkaista englannin-, ranskan- ja saksankieliset käännökset, kunhan hauras papyrus oli ensin konservoitu. Professori Kasser johti työhön osallistunutta joukkoa, joka koostui koptin historian asiantuntijoita. Radiohiilimenetelmällä käsikirjoitus voitiin ajoittaa 200- tai 300-luvuille, sata vuotta varhaisemmaksi kuin aiemmin oli luultu.

Alun perin evankeliumista oli tarkoitus julkaista tieteellinen kirjoitus vuonna 2005, mutta se viivästyi. National Geographic Society julkaisi evankeliumin kunnostetun ja käännetyn version 6. huhtikuuta 2006 Washington, D.C.:ssä pidetyssä lehdistökonferenssissa. Käsikirjoitus itse oli esillä säätiön päämajassa ja evankeliumin käännös saatavilla säätiön verkkosivuilla.

Evankeliumin ainoa säilynyt kappale on pahasti vaurioitunut ja katkelmallinen. Se on kirjoitettu papyrukselle, josta puuttuu osia, välillä yksittäisia sanoja, välillä kokonaisia rivejä. Vuosikymmenten aikana käsikirjoituksesta on kadonnut yksittäisiä sivuja antiikkimarkkinoille. Tekstistä arvioidaan puuttuvan neljännes.

Salainen kirjoitus Jeesuksen puheista Juudas Iskariotin kanssa

Evankeliumin kertomus Jeesuksesta ja Juudaksesta on ensisijaisesti kehyskertomus gnostilaisille opetuksille sielun alkuperästä ja päämäärästä. Evankeliumin gnostilaisesta taustasta kertovat erityisesti selkeät viittaukset setiläisen gnostilaisuuden luomismyytteihin, Evankeliumin mukaan Jeesus pyysi Juudasta ilmiantamaan hänet roomalaisille viranomaisille. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Sinusta tulee kolmastoista ja jäljelle jäävä sukukunta kiroaa sinut, mutta sinä saat hallita heitä päivien lopulla", ja että "sinusta tulee merkittävämpi kuin kenestäkään heistä. Sinä vielä uhraat ihmisen, joka pitää minua sisällään". Aikojen kuluessa useat teologit ovat esittäneet, että Juudaksen teko oli pakollinen, muutenhan Jeesus ei olisi voinut kuolla ristillä. Siitä huolimatta tällainen näkemys on aina katsottu harhaoppiseksi. Juudaksen evankeliumin mukaan Juudaksen teko, paitsi että oli häneltä oikein ja teolla oli selkeä tarkoitus, myös tapahtui Jeesuksen erityisestä käskystä. Toisaalta evankeliumi näyttää, että Jeesus suosi Juudasta muiden opetuslasten kustannuksella, millä on saatettu tarkoittaa jopa, että Juudas olisi ollut niin sanottu rakastettu opetuslapsi eli Johanneksen evankeliumin todellinen kirjoittaja. Juudaksen evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Tule pois heidän luotaan, niin kerron sinulle valtakunnan salaisuudet", ja myöhemmin "nyt [kaikki] on kerrottu sinulle. Kohota katseesi, niin saat nähdä pilven, sen sisällä loistavan valon ja tähdet sen ympärillä. Ensimmäisenä kulkevä tähti on sinun tähtesi".

Jeesuksen ja Juudaksen suhde kuvataan siis paljolti eri valossa kuin kanonisissa evankeliumeissa. Erityinen ristiriita löytyy kanonisten evankeliumien kohtaan jossa Jeesus ilmoittaa, että hänet tullaan kavaltamaan, ja sanoo: "[..] voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään" (Mark. 14:21; Matt. 26:24). Evankeliumin kertomuksen ainoa merkittävämpi yhtymäkohta kanonisiin evankeliumeihin on sen loppuosa, jossa kerrotaan, kuinka Juudas petti Jeesuksen.

Tutkimustulokset ja reaktiot

Terry Garcia, National Geographic Society varapresidentti, sanoi, että tutkijat ja tiedemiehet katsovat koodeksin olevan merkittävin muinainen, ei-raamatullinen teksti, joka on löydetty 60:n viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tämä arvio sai kuitenkin laimean ja epäilevän vastaanoton. James M. Robinson, eräs yhdysvaltain johtavia vastaavien tekstien asiantuntijoita, ennusti että uusi evankeliumi ei tarjoaisi mitään lisätietoa opetuslapsesta, joka petti Jeesuksen. Vaikka se on vanha, se ei ole kuitenkaan tarpeeksi vanha. Robinsonin mukaan se perustui todennäköisesti kuitenkin vanhempaan kirjoitukseen. Kadonneen kirjoituksen olemassaolo itsessään oli ollut tutkijoiden tiedossa ennenkin, perustuen Irenaeuksen viittauksiin. Robinson esitti, että kirjoitus olisi arvokas toisen vuosisadan tutkijoille, mutta ei siksi että se olisi tarjonnut laajempaa ymmärrystä Raamatusta. National Geographic vastasi Robinsonin esittämään kritiikkiin sanomalle, että "on ironista" Robinsonilta esittää tällaisia kysymyksiä, koska hän on "vuosia yrittänyt epäonnistuneesti saada koodeksia itselleen, ja hän on julkaisemassa omaa kirjaansa huhtikuussa, vaikka hänellä ei ole suoraa pääsyä materiaaliin".

Robinson kuvasi teoksessaan The Secrets of Judas: The Story of the Misunderstood Disciple and His Lost Gospel salailevia manööverejä, joilla kirjoitusta on yritetty kahdenkymmenen vuoden ajan myydä Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Kreikassa ja muualla. Simon Mawerin novelli The Gospel of Judas käsittelee Juudaksen evankeliumi -nimisen kirjoituksen löytämistä luolasta Kuolleenmeren alueelta ja sen vaikutusta erääseen pappiin. Tuomas Rasimuksen mukaan Juudaksen evankeliumi ei selkeästi toisen vuosisadan kirjoituksena tarjoa uutta, todenperäistä tietoa ensimmäisen vuosisadan tapahtumista samalla tavalla kuin esimerkiksi Tuomaan evankeliumi, joka saattaa olla hyvin varhainen Jeesuksen sanojen kokoelma. Hänen mukaansa Juudaksen evankeliumi on myös selkeästi setiläinen kirjoitus, jonka teologia liittyy enemmän kirjoitusajankohdalle ominaiseen polemiikkiin opillisista kysymyksistä kuin historiallisiin tapahtumiin. Teksti on kuitenkin hyvin arvokas antaessaan lisätietoa kristinuskon historiassa tappiolle jääneestä gnostilaisesta kristillisyydestä.

Suomennos

Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen tutkijaryhmä on suomentanut evankeliumin koptin kielestä, jonka laitan tähän liitteeksi. Ensimmäisen englannin ja koptin kielen sanakirjojen avulla tehdyn suomennoksen lyhyiden selitysten kera julkaisi keväällä 2006 Pihlajamäen seurakuntapiirin pastori Juha Molari. Olen lukenut monesti suomennoksen läpi ja en epäile sen historiallista paikkaansa pitävyyttä, mutta epäilen sitä, että missä Hengessä se on tehty. Onko se todella Jumalan sanaa ja kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta vai jostain ihan muusta.  Jokainen voi itse tehdä omat johtopäätöksensä lukemalla liitteenä olevan suomennoksen. Toivotan teille antoisaa lukuhetkeä.

Juudas Iskariotin evankeliumi

Suomennos

Usko ja minä

Sunnuntai 24.8.2008 - Katri Fältberg

Tässä yksi orientoiva koulutehtävä, jossa piti pohtia omaa uskoa ja sen kehityskaarta. 

Aloin pohtia, mitä usko tai uskonto oikeastaan onkaan tai mihin minä itse loppujen lopuksi uskon.  Minulle usko on ollut aivan varhaislapsuudesta saakka oikeastaan itsestäänselvyys tai se on kulkenut rinnallani oikeastaan koko elämäni ajan. Näin aikuisena voin olla kiitollinen siitä, että jo varhain olen saanut Taivaan Isältä lahjaksi lapsuuden uskon, johon isovanhempani ja heiltä saamani opetus on ollut yksi suurimmista vaikuttajista. Omat vanhempani eivät kovin kristillisiä ole koskaan kuitenkaan olleet, olen tässä asiassa perheen mustalammas.

Lapsuuden aikainen uskoni on ollut pohja koko aikuisiän uskonelämälle. Olen toki matkalla kompuroinut ja horjahdellut tieltä aika isollakin tavalla, mutta aina minut on Jeesus saattanut takaisin oikealle polulle. Suuri kiitos siitä taivaalliselle isälleni.   Kouluikäisenä sitten kävin seurakunnan kerhoissa ja harrastin myös aktiivisesti partiota, jonka taustayhteisönä seurakuntakin vaikutti. Rippikoulun jälkeen menin isoiskoulutukseen ja seurakunnan nuorten toimintaan mukaan, ja voisi sanoa, että tästä uskonelämäni vain vahvistui. Yhä tänäkin päivänä olen edelleen seurakunnan toiminnassa aktiivisena mukana näin aikuisiälläkin. Olen siis koko lapsuuteni saanut viettää uskovien ihmisten parissa aina tähän päivään saakka, joten siis usko on minulla ollut oikeastaan aina. Pitkään uskossa olleena kristilliset elämäntavat ovat minulle arkipäivää, ja minulle kristillinen usko merkitsee muutakin kuin joulukirkko, häät, hautajaiset ja muut sukujuhlat. Itse käyn kirkossa tai seurakunnan tilaisuuksissa vähintään muutaman kerran viikossa, mutta uskoni ei pelkästään rajoitu siihen toimintaan. Usko on minulle henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja Jumalaan. 



Pohtiessani suomalaisen kristillisyyden erityispiirteitä huomasin, että se on aika laaja ja moniulotteinen kysymys, johon on yksiselitteisesti vaikea vastata. Suomessakin kristillisyyden piirteet vaihtelevat aika laajasti, jos verrataan niitä eri kristillisten kirkkokuntien ja seurakuntien näkökulmasta. Jo pelkästään luterilaisen, ortodoksisen, katolisen kirkon ominaispiirteet eroavat aika lailla toisistaan, ja jos vielä verrataan herätyskristillisen yhteisöjen ja vapaiden suuntien seurakuntia luterilaiseen kirkkoon ominaispiirteet eroavat toisistaan suuresti. Luterilaista kirkkoa pohtiessani  mieleeni ensimmäisenä nousi kaavamaisuus ja instituutio, jossa  kaste, rippikoulu, hartaudet ja erilaiset toimitukset ovat se mikä näkyy ulospäin. Ulkoisilta puitteiltaan ne eivät juurikaan eroa yleiseurooppalaisista juuri mitenkään.  Suurin osa valtakirkkoon kuuluvista jäsenistä käyvät kirkossa lähinnä jouluna ja kirkollisissa toimituksissa, kuten esimerkiksi häissä ja hautajaisissa.

Monesti suomalaiset kääntyvät Jumalan puoleen vasta hädän hetkellä ja surussa sekä ahdistuksessa etsitään lohtua uskosta tai eri uskonnoista. Sitten kun taas menee hyvin, usko ja yhteys Jeesukseen ja Jumalaan monelta tahtoo jäädä. Usko on monelle suomalaiselle henkilökohtainen yksityisasia, jota ei ilmaista muille. Onneksi on myös iso joukko kaltaisiani uskovia ihmisiä, joille usko ja kirkkoon kuuluminen merkitsevät muutakin. Kun taas aloin pohtimaan vapaidensuuntien ja herätyskristillisten yhteisöjen ominaispiirteitä mieleen tulee  ensimmäisenä ylistys ja yhteisöllisyys, joka poikkeaa luterilaisuudesta aika tavalla.  Nykyään kyllä luterilaisissakin seurakunnissa, ainakin Turussa nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa karismaattisuus ja ylistys ovat tulleet osaksi tätä päivää. Itselleni rukous ja Raamattu kuuluvat jokapäiväiseen elämääni, ja ilman niitä, tuntuisi aika tyhjältäkin. Raamatun olen lukenut monesti läpi ja yhä uudelleen ammennan sieltä itselleni uutta tietoa, ja saan uusia näkemyksiä asioihin. Etsin myös monesti Raamatusta vastauksia arkipäivän ongelmiin ja kysymyksiin. Ja melkein aina olen saanut jopa vastauksenkin. Pohdiskelen paljon myös näitä kysymyksiä kavereitteni kanssa. Meillä on ystäväpiirissä myös solu, joka kokoontuu ajoittain pohtimaan ja keskustelemaan Raamatun kohdista. Kristillisen elämän peruskäsitykset ovat tulleet minulle tutuksi myös Alfa- kursin kautta. Olen saanut ollut mukana järjestämässä kymmeniä Alfa- kursseja ja muutamia "Tuu porukoihin" -  kursseja. Kurssilla käydään kokoontumiskerralla läpi kristinuskon perusteet ja kulmakivet. Illan aluksi alustaja luennoin päivän aiheesta, josta sitten illan lopuksi keskustellaan pienryhmissä.  Näistä ryhmäkeskusteluista olen saanut ammentaa paljon itsellenikin, ja joka ikinen kerta vaikka kuvittelen, etten jostain asiasta enää saisi itse irti mitään, niin kuitenkin olen saanut asioihin aina jonkin uuden näkökulman. On mukava taas saada uusia näkökulmia, ja on mu

Perry and the Poor boys

Sunnuntai 8.6.2008 - Kata

Kristus-kulkue 21.5.2008

Maanantai 19.5.2008 - Kata

Unifem

Torstai 15.5.2008 - Kata

Sain kunnian osallistua puolueemme KD:n  Naisjärjestön edustajana Suomen Unifemin kevätkokoukseen. Alla vähän infoa mikä Unifem on.  

Suomen UNIFEM on YK:n Naistenrahaston UNIFEMin (United Nations Development Fund for Women) kansallinen yhdistys, joka edistää naisten asemaa ja ihmisoikeuksia. Suomen UNIFEM on kaikille avoin kansalaisjärjestö. Toiminnan kantava ajatus on, ettei köyhyyttä, konflikteja ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta saada vähennettyä parantamatta naisten asemaa ja osallistumismahdollisuuksia.

Acehissa Suomen UNIFEM tukee UNIFEM-rahaston toimintaa keräämällä varoja sodasta ja tsunamista kärsineen Indonesian Acehin maakunnan naisten yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista vahvistavaan työhön.

Maailmanlaajuisesti UNIFEM koostuu alueellisista kenttätyötä tekevistä toimistoista, jotka toteuttavat paikallisesti naisten asemaan ja oikeuksiin keskittyviä ohjelmia, sekä kansallisista yhdistyksistä, jotka toimivat varainhankkijoina ja vaikuttajina. Suomen UNIFEM on yksi näistä kansallisista yhdistyksistä.

- tasa-arvon saavuttamiseen demokraattisissa yhteiskunnissa.

Kun naiset voivat paremmin, koko yhteiskunta voi paremmin!

Suomen UNIFEM yhteistyössö Zontan kanssa järjestävät Luetaan yhdessä! - Vi läser tillsammans -kampanjan maahanmuuttajanaisten ja –tyttöjen luku- ja kielitaidon edistämiseksi ja tukeakseen heidän sopeutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Kampanja on tärkeä, sillä Suomessa on satoja jo äidinkielelläänkin lukutaidottomia maahanmuuttajia. Suurin osa heistä on naisia.

Luetaan yhdessä! -kampanjalla pyritään vuosien 2008–2009 aikana tavoittamaan sekä täysin lukutaidottomia että suomea heikosti taitavia maahanmuuttajanaisia ja -tyttöjä.

Toiminta täydentää viranomaisten kotouttamisohjelmia, sillä se tavoittaa maahanmuuttajanaisia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet virallisten ohjelmien ulkopuolelle. Syynä voivat olla esimerkiksi toistuvat raskaudet tai masennus.

Lukutaitoryhmiä on jo käynnistynyt Vantaalla, Vaasassa, Hyvinkäällä, Tampereella, Riihimäellä sekä Espoossa. Toimintaa ollaan käynnistämässä Mikkelissä, Lohjalla, Keravalla, Kajaanissa sekä Salossa.

Jatkoa vaimo asiaan

Sunnuntai 11.5.2008 - Kata

Ajattelin, että pitäisi varmaan vielä täsmentää tuota naiskäsitystäni. Tuosta kun voi saada vähän yksipuolisen kuvan. Vaikka mielestäni vaimon paikka onkin olla kotona kasvattamassa lapsia ja hoitamassa kotia, en silti tarkoita, että naisen pitäisi olla hiirulainen, joka tekee vain sen mitä mies käskeen ja on muuten hiljaa tai, että naisen paikka olisi yksinomaan nyrkin ja hellan välissä. Ainakaan minusta, ei tuollaista hiirulaista saisi, sen verran voimakastahtoinen ja tempperamenttinen kuitenkin pohjimmiltani olen, liekö perua karjalaisista sukujuuristani.

Mutta miten paljon paremmin asiat yhteiskunnassamme olisi, jos naiset olisivat vielä kotona hoitamassa kotia ja lapsia. Ei olisi päivähoito-ongelmia. Väitän, että monet perheet eläisivät paljon onnellisempaa elämää. Lapset olisivat tyytyväisiä, kun saisivat olla kotona äidin kanssa. Entä kuinka paremmin parisuhteet voisivat, kun vaimo olisi hoitanut kotiaskareet ja loihtinut ruoan valmiiksi, kun perheenpää, mies tulisi raskaan päivän jälkeen kotiin perheensä luokse ja hän voisi loppuillan kuluttaa leikkimällä lasten kanssa ja seurustelemalla vaimonsa kanssa. Ja jos edelleen esim. isovanhemmat asuisivat samassa taloudessa, ei olisi yksinäisiä, unohdettuja vanhuksia vanhainkodit ja hoitolaitokset pullollaan, eikä olisi huolta ikääntyneiden hoitopaikkojen riittävyydestä.

Nykyään perheet, lapset ja nuoret voivat todella huonosti. Alaikäisistä lapsista noin 20 % on jonkin asteisten mielenterveyspalveluiden piirissä, joka on aika huolestuttava luku. Ja vain osa näistä perheistä hakeutuu kuitenkin hoitoon. Mikä onkaan todellinen luku. Mikä on näiden perheiden tilanne, jotka eivät ole hoidon piirissä. Tänäpäivänä on paljon parikymppisiä nuoria, jotka ovat todella pahasti syrjäytyneet yhteiskunnasta, ja joilla ei ole minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Ei ole opiskelupaikkaa, ei työtä, ei mitään.

Nykyajan kehitysvauhti on huimaa, mutta ihmisten psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisenkin terveydenkannalta olisi ehkä parempi palata iso askel taaksepäin, ja alkaa tukea äitien jäämistä kotiin hoitamaan lapsia ja perhettään, lasten ollessa vielä pieniä.

Sukupuoliroolit

Lauantai 10.5.2008 - Kata

Kävimme eilen keskustelua eräässä porukassa miesten ja naisten rooleista. Nykyään tässäkin asiassa eletään hyvin paljon Raamatun vastaisesti. Yhteiskunnassa on tullut vääristymä miesten ja naisten rooleista, ja tasa-arvo saa yhä suuremman otteen. Miehet eivät ole nykyään enää miehiä ja naiset eivät ole enää naisia. Jo luomiskertomuksessa Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi, ja nainen miestä varten, eikä päinvastoin.

 Kuten 1. Mooseksen kirjan toisessa luvussa sanotaan: 

 Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: - Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

 Eli nainen luotiin miehelle hänen omasta kylkiluustaan, ja kun nämä mies ja nainen yhtyvät ja tulevat yhdeksi lihaksi, palaa tämä kylkiluu tavallaan takaisin mieheen.  Tämän kylkiluun tulee siis palvella muuta ruumista. Kuten vaimon tulee palvella miestänsä.

Raamatun 1. korinttolaiskirjeen 11. luvussa sanotaan: Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia.

 Feministeille tämä kirjoitus saattaa siis olla kauhistus ja punainen vaate. Oma ajatukseni ja arvoni on siis, että naisen paikka vaimona on olla kotona huolehtimassa miehestään, perheestään, kodistaan ja hoitaa lapsia, jotta mies voi palvella Jumalaa ja tehdä arvokasta työtä yhteiskunnan hyväksi, samalla hankkien perheellensä elannon. Naisen tulisi mielestäni myös pyrkiä tukemaan miehen työtä parhaalla mahdollisella tavalla ja olla avuksi. Miehenkin pitää kunnioittaa ja rakastaa vaimoaan, ja kohdella häntä hellästi, onhan hän osa hänen omaa ruumistansa, hänen kylkiluunsa.

Itselleni tätä perhettä ei ole vielä suotu, mutta toivon, että jonakin päivänä Jumala sen minulle vielä soisin. Minulle naisena ei olis mitään suurempaa kunniaa, kun olla huolehtimassa miehensä tarpeista ja yhteisistä rakkaudenhedelmistä, lapsista. Tosin samalla lailla ajattelevat miehet ovat tänä päivänä kovin vähissä.

Ruotsin kirkko järjestää eromessuja

Tiistai 6.5.2008 - Kata

Huolestuttavaa mihin ihmiskunta on matkalla, ja miten paholainen on kavaluudellaan onnistunut saamaan monia uskoviakin harhaan, ja miten jopa jotkut kirkot ovat tähän langenneet, mutta toisaalta tästähän on ennustettu.  Elämämme sisältä erilaisia vaiheita ja virstanpylväitä, joista osa myös kirkollisesti siunataan. Meidät kastetaan, konfirmoidaan, vihitään avioliittoon ja siunataan viimeiselle matkalle. Nyt tämä on saanut Ruotsissa rinnalleen uuden riitin, eli eromessun. Luin hämmästyneenä mtv3:n nettisivuja, jossa Helmi-palstalla kirjoitettiin erojuhlista, ja kysyttiin "Miksi avioeroa ei päätettäisi erojuhlin?" Olen lainannut tähän osan tuon kirjoituksen teksteistä.

Toivottavasti Suomen kirkko ei tässä asiassa ala ottamaan mallia Ruotsin kirkosta, jossa asia on viety vähän pidemmälle. Siellä kirkkoihin on kehitetty eromessu, jonka aikana on lupa surra ja sytyttää kynttilä. Kirjailija Ingela Bendt:n mukaan ihmisillä pitäisi olla lupa surra. Uuteen ei voi siirtyä ennen kuin on hyväksynyt eron vanhasta, ja hän ihmettelee: "Miksi yhteiskunta ei tule eronneita vastaan?" Näistä ajatuksista Ruotsin kirkossa syntyi eromessu, jonka suosio yllätti. Tukholman kivikirkkoon eivät mahtuneet kaikki osallistujat. Bendt on kehittänyt liturgian ja käsikirjoittanut messun, joka perustuu konkreettiseen tekemiseen. Kirkkoon oli työstetty pieniä työpisteitä, joista jokainen symbolisoi jotain. Messuun osallistuva käsitteli mennyttä liittoaan ja tunteitaan repimällä lakanaa, hakkaamalla kiveä, muovailemalla savea. Lopuksi jokainen kirjoitti paperille kaksi asiaa liitostaan, yhden, jonka halusi mukaansa, ja toisen, jonka halusi heittää pois ja viskasi paperin tuleen. Yhdessä laulettiin virsi ja otettiin vierustoveria kädestä. Bendtin mukaan yhteiskunnan, jopa kirkon, pitäisi tulla enemmän vastaan eronneita. Kirkon tulisi hänen mukaansa kehityä ajassa, oppia kohtaamaan ihmisten erotarpeita. 

Itse avioeron kokeneena kärsin eron jälkeen vuosia tuskissani. Syytin itseäni monta vuotta, ja häpesin sitä, että Jumalaan ja Jeesukseen uskovana ihmisenä olin tehnyt niin suuren synnin. Minulla siinä tilanteessa ei kuitenkaan ollut enää muita vaihtoehtoja, omalla kohdallani kyse oli elämästä ja kuolemasta. Erkanin eron seurauksena hetkeksi aikaa seurakuntayhteydestä, koska koin niin suurta häpeää, ja koin miten monet seurakuntalaiset tumitsivat minut. Ajauduin hetkeksi aikaa maallisten asioiden pariin, joka oli koitua minulle vielä kovemmaksi turmioksi. Yritin tukahduttaa tuskani mailman rientoihin...

Eräänä päivänä Jeesus kuitenkin muistutti minua olemassaolostaan, ja johdatti kädestä pitäen minut takaisin oikealle tielle, ja antoi minulle uuden suunnan, jolla edelleenkin saan kulkea. Kiitos ja ylistys Herralle, Hänen suuresta armostaan jonka olen saanut kokea. Ja Kiitos Jeesukselle, että  hän on minunkin synnit sovittanut puolestani kalliisti ristillä.

Syntiinlankeemus

Maanantai 5.5.2008 - Kata

Kirjoitettuani ja muisteltuani tuota luomiskertomusta tuli tarve kaivaa Raamattu esiin ja lukea ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Syntiinlankeemuksen kohdalla, aloin miettiä miten hyvin tuo sopii nykyäänkin.

Käärme houkutteli Eevaa syömään hyvän ja pahantiedon puusta, vaikka se oli kiellettyä. Aivan kuten tänäpäivänäkin kuinka usein me lankeamme mailman houkutuksille ja himoille, kun joku niitä tarjoaa ja houkuttelee puheillaan, ja unohdamme helposti mikä on sopimatonta ja kiellettyä. Menemme helposti houkutusten perässä.

Syötyään kiellettyä hedelmää heidän silmänsä aukesivat, ja he pakoilivat Jumalaa. Helposti nykypäivänäkin, kun olemme tehneet syntiä pelkäämme tai häpeämme monesti tunnustaa rikkomuksemme toisillemme ja Jumalalle. Pakoilemme Jumalan kohtaamista. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Jumala kuitenkin tietää kaiken. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole synnitön, ja Jeesus sovitti meidän syntimme ristillä. Kun ymmärtää tehneensä väärin, pitäisi vain kohdata asia ja pyytää anteeksi.

Kertomuksessa Jumalan puhutellessa heitä tapahtuneesta Adam syytti Eevaa ja Eeva puolestaan käärmettä. Kuinka usein edelleenkin yritämme siirtää syyn toisten niskoille ja syytellä muita, yrittäen puolustaa itseänsä. En minä olisi tehnyt niin, jollei tuo olisi tehnyt sitä... Tässäkin monesti pitäisi vain katsoa peiliin ja tunnustaa omat virheensä.

Luomiskertomus

Sunnuntai 4.5.2008 - Kata

Lähdimme eilen hyvän ystäväni kanssa ajelulle kauniiseen, kesäiseen Turunmaan saaristoon. Kiitos Herralle, että soi meille kauniin sään. Olemme järjestämässä juhannusta Houtskärin srk-yhtymän leirialueelle. Kummallekkin paikka oli entuudestaan vieras, joten ajattelimme, että on hyvä etukäteen käydä paikkaa katsomassa.

Ihaillessani maisemia tuli mieleeni Raamatun luomiskertomus, jossa kerrotaan miten Jumala on luonut meille näin kauniin maan, meren, kasvit, eläimet, puut, taivaan linnut, meren elävät ja kaikenlaiset eläimet, ja miten taidokkaasti hän on suunnitellut yön ja päivän, vuodenaikojen vaihtelut, ravinnon, koko egosytteemin, ja miten ne vielä toimii keskenään harmoniassa. Miten valtavan suunnitelman ja insinööritaidon tulos tämä onkaan, jokaisella puulla ja kalliolla on oma paikkansa. Samalla tajusin miten pieni yksittäinen ihminen onkaan tämän kaiken keskellä. Miten paljon Jumala rakastaakaan meitä, kun on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja antanut meille hoidettavaksemme näin kauniiin ja arvokkaan luomisteoksen. Kiitos Herralle tästä. 

Mieleeni tuli myös vertaus sinapinsiemenestä. Pientä ihmistä voidaan tässä myös verrata pienen pieneen sinapinsiemeneen. Kun sinapinsiemen kylvetään hyvään maahan ja saa kasvaessaan oikeaa ravintoa, niin se pystyy kavamaan suureksi kasviksi. Miten pieni ja vähäinen onkaan ihminen kaiken tämän arvokkaan maapallon  keskellä. Samoin, kun ihminen, joka uskoo ja saa hyvää hengen ravintoa sekä luottaa Jumalaan, hän pystyy suuriin ja ihmeellisiin tekoihin.  Kiitos Jumalalle tästä upeasta reissusta, ja kiitosta ja siunausta myös matkatoverilleni.

Lapsuuden usko

Lauantai 3.5.2008 - Kata

Olen saanut arvokkaan lahjan Herralta jo aivan varhaislapsuudessa, nimittäin lapsuuden uskon. Vietin lapsuudessa paljon aikaa isovanhempieni luona maatilalla. Isoäiti opetti minulle jo varhain iltarukouksen ja ruokarukouksen sekä opetti minulle miten kirkossa käyttäydytään. Isovanhemmiltani olen saanut oppia paljon tärkeitä asioita ja elämänohjeita. Sitten eräänä päivänä kävi vähän hassu juttu, en ollut tuolloin vielä koulussakaan. Oli sunnuntaiaamu ja olin kerrostalomme pihalla leikkimässä. Pihaltamme oli näkymä läheiselle seurakuntatalolle, jossa kävin seurakunnan päiväkerhossa muutamana arkipäivänä viikossa. Olin jo aiemmin joka su aamu katsellut, kun lapsia meni seurakuntatalolle. Minä tietysti uteliaana pikkutyttönä en voinut välttää kiusausta, vaan lähdin kurkistamaan, mitä siellä tapahtui. Lapset istuivat tuoleilla rivissä, ja menin muiden lasten joukkoon istumaan. Kyseessä oli pyhäkoulu, ilmeisesti Jumala kutsui minua jo tuolloin. Pyhäkoulutädit eivät edes ihmetelleen uutta tulijaa, toivottivat vain uuden lapsen tervetulleeksi joukkoon. Tällä välin vanhempani olivat huomanneet, että olin kadonnut pihalta, ja olivat lähteneet etsimään minua, ja tietenkin olivat huolissaan mihin olin kadonnut. Kotiin tullessani vanhempani kyselivät, että missä olin ollut, ja vastasin, että pyhäkoulussa. Eivät ensin uskoneet. Seuraava sunnuntai koitti, ja ilmoitin, että lähden pyhäkouluun. Äitini ei ensin uskonut, mutta lähti sitten saattamaan ja sai pyhäkoulutädeiltä kuulla, että tosiaan olin ollut viime viikolla pyhäkoulussa. Lapsuuden aikainen uskoni on ollut pohja koko aikuisiän uskonelämälle. Olen toki matkalla kompuroinut ja horjahdellut tieltä aika isollakin tavalla, mutta aina minut on Jeesus saattanut oikealle polulle takaisin. Suuri kiitos siitä taivaalliselle isälleni.  

Pasin ylläribileet

Perjantai 2.5.2008 - Katri Fältberg

Tänään pidetään Pasi Jaakkolalle ylläribileet Heinänokan leirikeskuksessa. Pasi tuli puolitoistavuotta sitten Mikaeliin töihin, ja on tehnyt loistavaa papintyötä, ja paljon seurakunnan hyväksi. Kiitos Jumalalle Pasista. Pasi valittiin jokunen aika sitten vakituiseen virkaan, jonka vuoksi päätimme järjestää hänelle yllätysbileet.