Kristus-kulkue 21.5.2008

Maanantai 19.5.2008 - Kata

Unifem

Torstai 15.5.2008 - Kata

Sain kunnian osallistua puolueemme KD:n  Naisjärjestön edustajana Suomen Unifemin kevätkokoukseen. Alla vähän infoa mikä Unifem on.  

Suomen UNIFEM on YK:n Naistenrahaston UNIFEMin (United Nations Development Fund for Women) kansallinen yhdistys, joka edistää naisten asemaa ja ihmisoikeuksia. Suomen UNIFEM on kaikille avoin kansalaisjärjestö. Toiminnan kantava ajatus on, ettei köyhyyttä, konflikteja ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta saada vähennettyä parantamatta naisten asemaa ja osallistumismahdollisuuksia.

Acehissa Suomen UNIFEM tukee UNIFEM-rahaston toimintaa keräämällä varoja sodasta ja tsunamista kärsineen Indonesian Acehin maakunnan naisten yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista vahvistavaan työhön.

Maailmanlaajuisesti UNIFEM koostuu alueellisista kenttätyötä tekevistä toimistoista, jotka toteuttavat paikallisesti naisten asemaan ja oikeuksiin keskittyviä ohjelmia, sekä kansallisista yhdistyksistä, jotka toimivat varainhankkijoina ja vaikuttajina. Suomen UNIFEM on yksi näistä kansallisista yhdistyksistä.

- tasa-arvon saavuttamiseen demokraattisissa yhteiskunnissa.

Kun naiset voivat paremmin, koko yhteiskunta voi paremmin!

Suomen UNIFEM yhteistyössö Zontan kanssa järjestävät Luetaan yhdessä! - Vi läser tillsammans -kampanjan maahanmuuttajanaisten ja –tyttöjen luku- ja kielitaidon edistämiseksi ja tukeakseen heidän sopeutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Kampanja on tärkeä, sillä Suomessa on satoja jo äidinkielelläänkin lukutaidottomia maahanmuuttajia. Suurin osa heistä on naisia.

Luetaan yhdessä! -kampanjalla pyritään vuosien 2008–2009 aikana tavoittamaan sekä täysin lukutaidottomia että suomea heikosti taitavia maahanmuuttajanaisia ja -tyttöjä.

Toiminta täydentää viranomaisten kotouttamisohjelmia, sillä se tavoittaa maahanmuuttajanaisia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet virallisten ohjelmien ulkopuolelle. Syynä voivat olla esimerkiksi toistuvat raskaudet tai masennus.

Lukutaitoryhmiä on jo käynnistynyt Vantaalla, Vaasassa, Hyvinkäällä, Tampereella, Riihimäellä sekä Espoossa. Toimintaa ollaan käynnistämässä Mikkelissä, Lohjalla, Keravalla, Kajaanissa sekä Salossa.

Jatkoa vaimo asiaan

Sunnuntai 11.5.2008 - Kata

Ajattelin, että pitäisi varmaan vielä täsmentää tuota naiskäsitystäni. Tuosta kun voi saada vähän yksipuolisen kuvan. Vaikka mielestäni vaimon paikka onkin olla kotona kasvattamassa lapsia ja hoitamassa kotia, en silti tarkoita, että naisen pitäisi olla hiirulainen, joka tekee vain sen mitä mies käskeen ja on muuten hiljaa tai, että naisen paikka olisi yksinomaan nyrkin ja hellan välissä. Ainakaan minusta, ei tuollaista hiirulaista saisi, sen verran voimakastahtoinen ja tempperamenttinen kuitenkin pohjimmiltani olen, liekö perua karjalaisista sukujuuristani.

Mutta miten paljon paremmin asiat yhteiskunnassamme olisi, jos naiset olisivat vielä kotona hoitamassa kotia ja lapsia. Ei olisi päivähoito-ongelmia. Väitän, että monet perheet eläisivät paljon onnellisempaa elämää. Lapset olisivat tyytyväisiä, kun saisivat olla kotona äidin kanssa. Entä kuinka paremmin parisuhteet voisivat, kun vaimo olisi hoitanut kotiaskareet ja loihtinut ruoan valmiiksi, kun perheenpää, mies tulisi raskaan päivän jälkeen kotiin perheensä luokse ja hän voisi loppuillan kuluttaa leikkimällä lasten kanssa ja seurustelemalla vaimonsa kanssa. Ja jos edelleen esim. isovanhemmat asuisivat samassa taloudessa, ei olisi yksinäisiä, unohdettuja vanhuksia vanhainkodit ja hoitolaitokset pullollaan, eikä olisi huolta ikääntyneiden hoitopaikkojen riittävyydestä.

Nykyään perheet, lapset ja nuoret voivat todella huonosti. Alaikäisistä lapsista noin 20 % on jonkin asteisten mielenterveyspalveluiden piirissä, joka on aika huolestuttava luku. Ja vain osa näistä perheistä hakeutuu kuitenkin hoitoon. Mikä onkaan todellinen luku. Mikä on näiden perheiden tilanne, jotka eivät ole hoidon piirissä. Tänäpäivänä on paljon parikymppisiä nuoria, jotka ovat todella pahasti syrjäytyneet yhteiskunnasta, ja joilla ei ole minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Ei ole opiskelupaikkaa, ei työtä, ei mitään.

Nykyajan kehitysvauhti on huimaa, mutta ihmisten psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisenkin terveydenkannalta olisi ehkä parempi palata iso askel taaksepäin, ja alkaa tukea äitien jäämistä kotiin hoitamaan lapsia ja perhettään, lasten ollessa vielä pieniä.

Sukupuoliroolit

Lauantai 10.5.2008 - Kata

Kävimme eilen keskustelua eräässä porukassa miesten ja naisten rooleista. Nykyään tässäkin asiassa eletään hyvin paljon Raamatun vastaisesti. Yhteiskunnassa on tullut vääristymä miesten ja naisten rooleista, ja tasa-arvo saa yhä suuremman otteen. Miehet eivät ole nykyään enää miehiä ja naiset eivät ole enää naisia. Jo luomiskertomuksessa Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi, ja nainen miestä varten, eikä päinvastoin.

 Kuten 1. Mooseksen kirjan toisessa luvussa sanotaan: 

 Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: - Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

 Eli nainen luotiin miehelle hänen omasta kylkiluustaan, ja kun nämä mies ja nainen yhtyvät ja tulevat yhdeksi lihaksi, palaa tämä kylkiluu tavallaan takaisin mieheen.  Tämän kylkiluun tulee siis palvella muuta ruumista. Kuten vaimon tulee palvella miestänsä.

Raamatun 1. korinttolaiskirjeen 11. luvussa sanotaan: Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia.

 Feministeille tämä kirjoitus saattaa siis olla kauhistus ja punainen vaate. Oma ajatukseni ja arvoni on siis, että naisen paikka vaimona on olla kotona huolehtimassa miehestään, perheestään, kodistaan ja hoitaa lapsia, jotta mies voi palvella Jumalaa ja tehdä arvokasta työtä yhteiskunnan hyväksi, samalla hankkien perheellensä elannon. Naisen tulisi mielestäni myös pyrkiä tukemaan miehen työtä parhaalla mahdollisella tavalla ja olla avuksi. Miehenkin pitää kunnioittaa ja rakastaa vaimoaan, ja kohdella häntä hellästi, onhan hän osa hänen omaa ruumistansa, hänen kylkiluunsa.

Itselleni tätä perhettä ei ole vielä suotu, mutta toivon, että jonakin päivänä Jumala sen minulle vielä soisin. Minulle naisena ei olis mitään suurempaa kunniaa, kun olla huolehtimassa miehensä tarpeista ja yhteisistä rakkaudenhedelmistä, lapsista. Tosin samalla lailla ajattelevat miehet ovat tänä päivänä kovin vähissä.

Ruotsin kirkko järjestää eromessuja

Tiistai 6.5.2008 - Kata

Huolestuttavaa mihin ihmiskunta on matkalla, ja miten paholainen on kavaluudellaan onnistunut saamaan monia uskoviakin harhaan, ja miten jopa jotkut kirkot ovat tähän langenneet, mutta toisaalta tästähän on ennustettu.  Elämämme sisältä erilaisia vaiheita ja virstanpylväitä, joista osa myös kirkollisesti siunataan. Meidät kastetaan, konfirmoidaan, vihitään avioliittoon ja siunataan viimeiselle matkalle. Nyt tämä on saanut Ruotsissa rinnalleen uuden riitin, eli eromessun. Luin hämmästyneenä mtv3:n nettisivuja, jossa Helmi-palstalla kirjoitettiin erojuhlista, ja kysyttiin "Miksi avioeroa ei päätettäisi erojuhlin?" Olen lainannut tähän osan tuon kirjoituksen teksteistä.

Toivottavasti Suomen kirkko ei tässä asiassa ala ottamaan mallia Ruotsin kirkosta, jossa asia on viety vähän pidemmälle. Siellä kirkkoihin on kehitetty eromessu, jonka aikana on lupa surra ja sytyttää kynttilä. Kirjailija Ingela Bendt:n mukaan ihmisillä pitäisi olla lupa surra. Uuteen ei voi siirtyä ennen kuin on hyväksynyt eron vanhasta, ja hän ihmettelee: "Miksi yhteiskunta ei tule eronneita vastaan?" Näistä ajatuksista Ruotsin kirkossa syntyi eromessu, jonka suosio yllätti. Tukholman kivikirkkoon eivät mahtuneet kaikki osallistujat. Bendt on kehittänyt liturgian ja käsikirjoittanut messun, joka perustuu konkreettiseen tekemiseen. Kirkkoon oli työstetty pieniä työpisteitä, joista jokainen symbolisoi jotain. Messuun osallistuva käsitteli mennyttä liittoaan ja tunteitaan repimällä lakanaa, hakkaamalla kiveä, muovailemalla savea. Lopuksi jokainen kirjoitti paperille kaksi asiaa liitostaan, yhden, jonka halusi mukaansa, ja toisen, jonka halusi heittää pois ja viskasi paperin tuleen. Yhdessä laulettiin virsi ja otettiin vierustoveria kädestä. Bendtin mukaan yhteiskunnan, jopa kirkon, pitäisi tulla enemmän vastaan eronneita. Kirkon tulisi hänen mukaansa kehityä ajassa, oppia kohtaamaan ihmisten erotarpeita. 

Itse avioeron kokeneena kärsin eron jälkeen vuosia tuskissani. Syytin itseäni monta vuotta, ja häpesin sitä, että Jumalaan ja Jeesukseen uskovana ihmisenä olin tehnyt niin suuren synnin. Minulla siinä tilanteessa ei kuitenkaan ollut enää muita vaihtoehtoja, omalla kohdallani kyse oli elämästä ja kuolemasta. Erkanin eron seurauksena hetkeksi aikaa seurakuntayhteydestä, koska koin niin suurta häpeää, ja koin miten monet seurakuntalaiset tumitsivat minut. Ajauduin hetkeksi aikaa maallisten asioiden pariin, joka oli koitua minulle vielä kovemmaksi turmioksi. Yritin tukahduttaa tuskani mailman rientoihin...

Eräänä päivänä Jeesus kuitenkin muistutti minua olemassaolostaan, ja johdatti kädestä pitäen minut takaisin oikealle tielle, ja antoi minulle uuden suunnan, jolla edelleenkin saan kulkea. Kiitos ja ylistys Herralle, Hänen suuresta armostaan jonka olen saanut kokea. Ja Kiitos Jeesukselle, että  hän on minunkin synnit sovittanut puolestani kalliisti ristillä.

Syntiinlankeemus

Maanantai 5.5.2008 - Kata

Kirjoitettuani ja muisteltuani tuota luomiskertomusta tuli tarve kaivaa Raamattu esiin ja lukea ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Syntiinlankeemuksen kohdalla, aloin miettiä miten hyvin tuo sopii nykyäänkin.

Käärme houkutteli Eevaa syömään hyvän ja pahantiedon puusta, vaikka se oli kiellettyä. Aivan kuten tänäpäivänäkin kuinka usein me lankeamme mailman houkutuksille ja himoille, kun joku niitä tarjoaa ja houkuttelee puheillaan, ja unohdamme helposti mikä on sopimatonta ja kiellettyä. Menemme helposti houkutusten perässä.

Syötyään kiellettyä hedelmää heidän silmänsä aukesivat, ja he pakoilivat Jumalaa. Helposti nykypäivänäkin, kun olemme tehneet syntiä pelkäämme tai häpeämme monesti tunnustaa rikkomuksemme toisillemme ja Jumalalle. Pakoilemme Jumalan kohtaamista. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Jumala kuitenkin tietää kaiken. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole synnitön, ja Jeesus sovitti meidän syntimme ristillä. Kun ymmärtää tehneensä väärin, pitäisi vain kohdata asia ja pyytää anteeksi.

Kertomuksessa Jumalan puhutellessa heitä tapahtuneesta Adam syytti Eevaa ja Eeva puolestaan käärmettä. Kuinka usein edelleenkin yritämme siirtää syyn toisten niskoille ja syytellä muita, yrittäen puolustaa itseänsä. En minä olisi tehnyt niin, jollei tuo olisi tehnyt sitä... Tässäkin monesti pitäisi vain katsoa peiliin ja tunnustaa omat virheensä.

Luomiskertomus

Sunnuntai 4.5.2008 - Kata

Lähdimme eilen hyvän ystäväni kanssa ajelulle kauniiseen, kesäiseen Turunmaan saaristoon. Kiitos Herralle, että soi meille kauniin sään. Olemme järjestämässä juhannusta Houtskärin srk-yhtymän leirialueelle. Kummallekkin paikka oli entuudestaan vieras, joten ajattelimme, että on hyvä etukäteen käydä paikkaa katsomassa.

Ihaillessani maisemia tuli mieleeni Raamatun luomiskertomus, jossa kerrotaan miten Jumala on luonut meille näin kauniin maan, meren, kasvit, eläimet, puut, taivaan linnut, meren elävät ja kaikenlaiset eläimet, ja miten taidokkaasti hän on suunnitellut yön ja päivän, vuodenaikojen vaihtelut, ravinnon, koko egosytteemin, ja miten ne vielä toimii keskenään harmoniassa. Miten valtavan suunnitelman ja insinööritaidon tulos tämä onkaan, jokaisella puulla ja kalliolla on oma paikkansa. Samalla tajusin miten pieni yksittäinen ihminen onkaan tämän kaiken keskellä. Miten paljon Jumala rakastaakaan meitä, kun on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja antanut meille hoidettavaksemme näin kauniiin ja arvokkaan luomisteoksen. Kiitos Herralle tästä. 

Mieleeni tuli myös vertaus sinapinsiemenestä. Pientä ihmistä voidaan tässä myös verrata pienen pieneen sinapinsiemeneen. Kun sinapinsiemen kylvetään hyvään maahan ja saa kasvaessaan oikeaa ravintoa, niin se pystyy kavamaan suureksi kasviksi. Miten pieni ja vähäinen onkaan ihminen kaiken tämän arvokkaan maapallon  keskellä. Samoin, kun ihminen, joka uskoo ja saa hyvää hengen ravintoa sekä luottaa Jumalaan, hän pystyy suuriin ja ihmeellisiin tekoihin.  Kiitos Jumalalle tästä upeasta reissusta, ja kiitosta ja siunausta myös matkatoverilleni.

Lapsuuden usko

Lauantai 3.5.2008 - Kata

Olen saanut arvokkaan lahjan Herralta jo aivan varhaislapsuudessa, nimittäin lapsuuden uskon. Vietin lapsuudessa paljon aikaa isovanhempieni luona maatilalla. Isoäiti opetti minulle jo varhain iltarukouksen ja ruokarukouksen sekä opetti minulle miten kirkossa käyttäydytään. Isovanhemmiltani olen saanut oppia paljon tärkeitä asioita ja elämänohjeita. Sitten eräänä päivänä kävi vähän hassu juttu, en ollut tuolloin vielä koulussakaan. Oli sunnuntaiaamu ja olin kerrostalomme pihalla leikkimässä. Pihaltamme oli näkymä läheiselle seurakuntatalolle, jossa kävin seurakunnan päiväkerhossa muutamana arkipäivänä viikossa. Olin jo aiemmin joka su aamu katsellut, kun lapsia meni seurakuntatalolle. Minä tietysti uteliaana pikkutyttönä en voinut välttää kiusausta, vaan lähdin kurkistamaan, mitä siellä tapahtui. Lapset istuivat tuoleilla rivissä, ja menin muiden lasten joukkoon istumaan. Kyseessä oli pyhäkoulu, ilmeisesti Jumala kutsui minua jo tuolloin. Pyhäkoulutädit eivät edes ihmetelleen uutta tulijaa, toivottivat vain uuden lapsen tervetulleeksi joukkoon. Tällä välin vanhempani olivat huomanneet, että olin kadonnut pihalta, ja olivat lähteneet etsimään minua, ja tietenkin olivat huolissaan mihin olin kadonnut. Kotiin tullessani vanhempani kyselivät, että missä olin ollut, ja vastasin, että pyhäkoulussa. Eivät ensin uskoneet. Seuraava sunnuntai koitti, ja ilmoitin, että lähden pyhäkouluun. Äitini ei ensin uskonut, mutta lähti sitten saattamaan ja sai pyhäkoulutädeiltä kuulla, että tosiaan olin ollut viime viikolla pyhäkoulussa. Lapsuuden aikainen uskoni on ollut pohja koko aikuisiän uskonelämälle. Olen toki matkalla kompuroinut ja horjahdellut tieltä aika isollakin tavalla, mutta aina minut on Jeesus saattanut oikealle polulle takaisin. Suuri kiitos siitä taivaalliselle isälleni.  

Pasin ylläribileet

Perjantai 2.5.2008 - Katri Fältberg

Tänään pidetään Pasi Jaakkolalle ylläribileet Heinänokan leirikeskuksessa. Pasi tuli puolitoistavuotta sitten Mikaeliin töihin, ja on tehnyt loistavaa papintyötä, ja paljon seurakunnan hyväksi. Kiitos Jumalalle Pasista. Pasi valittiin jokunen aika sitten vakituiseen virkaan, jonka vuoksi päätimme järjestää hänelle yllätysbileet.  

Uusi suunta

Perjantai 2.5.2008 - Kata

Päätin kääntää vuodenvaihteessa elämässäni uuden lehden. Olin päästänyt itseni rapistumaan niin ruumiillisesi, fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesi kuin hengellisestikin. Oli tunne, että elämä ei voi enää jatkua näin. Koko alku vuosi onkin sitten tapahtunut kummallisia asioita. Tuntuu kuin olisin ollut Herran johdatuksessa koko kuluneen kevään. Olen saanut tutustua uusiin loistaviin ihmisiin seurakunna parissa. Laulu-ura on saanut uutta tuulta. Politiikan saralla on avautunut monia ovia. Viime viikolla tein jopa jotain ennen kuulumatonta. Kävin yhdellä kuntosalilla kuntokartotuksessa, jossa saliohjaaja teki kuntosaliohjelman. Tarkoitus on alkaa käydä salilla vähintään kolme kertaa viikossa. Nyt pitää alkaa valmistautua Pasin bileitä varten. Toivottavasti tulee mukava ilta. Rukoilen illan ja Pasin puolesta.