MINÄ TAUSTOINENI TIETEELLISEN RAAMATUNTUTKIMUKSEN EDESSÄ

Maanantai 9.2.2009 - Katri Fältberg

Äidin puolen isovanhempieni luota Raamattuja löytyy useampikin, muutama hyvin vanha ja tänä päivänä hyvin arvokas kappale. Yksi niistä on 1642 valmistunut ensimmäinen kokonainen Raamatun suomennos eli Biblia. Muistan kun äidinäidinäidinäiti sitä minulle pienenä näytti. Tosin olin tuolloin aivan pieni, että kovin paljoa siitä en muista. Olen siis aika harvinaisuus, meitä on parhaimmillaan ollut yhteensä viisi sukupolvea yhtä aikaa elossa.

Oman ensimmäisen Raamattuni sain ollessani 15-vuotias. Isoäitini antoi minulle rippilahjaksi Raamatun, johon oli kanteen kirjailtu kultaisin kirjaimin nimeni. Tuosta tulee kuluneeksi pian 20 vuotta, ja yhtä pitkän ajan se on ollut aktiivisessa käytössä ja siltä se on alkanut näyttääkin. Oman rippikoulun jälkeen jäin mukaan seurakunnan isos- ja nuortentoimintaan, ja samalla tiellä edelleen ollaan. Tuosta Raamatusta on tullut minulle hyvin rakas. Olen lukenut sen useita kertoja läpi, joka kerta ammennan sieltä yhä uusia asioita. Olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ostanut myös uusia Raamattuja ja uudemmalla käännöksellä, mutta silti tuo vanha Raamattu on edelleen se kaikista rakkain. Sen sivuja on alleviivattu, on tehty merkintöjä, muutamassa tärkeässä kohdassa on kirjanmerkki, sen viimeiselle muistiinpanosivulle nuorempana keräsin kuuluisimpien gospelartistien nimikirjoituksia. Luen Raamattua päivittäin, se kuuluu minun jokapäiväiseen elämääni. Minulla on aina Raamattu mukanani minne menenkin.

En osaa nimetä ketään tiettyä henkilöä, joka olisi erityisesti vaikuttanut eniten Raamattuun suhtautumisessani, niitä on monia. Yksi, joka tuli mieleeni tätä tehtävää pohtiessani, on seurakuntanuorten ajoilta eniten omaan uskonelämääni vaikutta henkilö, joka oli seurakuntamme silloinen nuorisopastori Jari Kuismin, joka silloin sai, ainakin täällä Turussa, hyvin karismaattisen maineen, ja sitä ei siihen aikaan katsottu kovin hyvänä. Mieleeni muistuu lukuisat hänen pitämät Raamattuopetukset, joka kokosi pienen seurakunnan nuorisotilan ääriään myöten täyteen nuoria. Tuo herätti monien nuorten vanhemmissa kohun, että mitä siellä tehdään, kun parhaimmillaan monikymmenpäinen joukko nuorta kokoontui saman katon alle. Raamattu on siis minulle aika tuttu. Suhtautumiseni siihen on muuttunut vain siten, että se on vuosien kuluessa tullut yhä rakkaammaksi. En voisi nykyään kuvitellakaan eläväni ilman sitä.

Tänä päivänä käyn yhä säännöllisesti kuuntelemassa aika usein Raamattuaiheisia, toisinaan jopa pari kolme kertaa viikossa erilaisissa tilaisuuksissa. Käymme kaveripiirissäni usein myös teologisia keskusteluja eri raamatun kohdista. Olen myös vuosia ollut mukana Alfa-kurssien järjestämisessä. Parhaillaan luen edesmenneen Göteborgin piispa Bo Giertzeenin teosta: Uskon ABC. Vaikka kirja on kirjoitettu 70-luvulla, se on hyvinkin ajankohtainen tänä päivänä. Kirja tarjoaa selkeän esityksen luterilaisen kirkkomme uskosta. Kysymyksen Jumalan olemassaolosta, elämän tarkoituksesta, pelastuksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä saavat Raamattuun pohjaavat vastaukset. Toinen tällä hetkellä luettavanani oleva teos on Olavi Peltolan Löytöretki Uuteen Testamenttiin. Peltola on rakentanut monikymmenvuotisen opetustyönsä pohjalta tavalliselle raamatunlukijalle soveltuvan oppaan. Hän nostaa esille kunkin Uuden testamentin kirjan johtavat ajatukset ja keskeisen sanoman. Tulkintaperiaatteena hänellä on tässä jo apostoliselta ajalta periytyvä Raamatun Kristus-keskeisyys. Peltola on lisännyt tekstiensä lomaan tehtäviä, opiskeluohjeita ja kirjallisuus viitteitä, jotka helpottavat lukijan ymmärtämistä.

Vuosien varrella olen lukenut paljon tieteellisiä raamatuntutkimuksia mukaan lukien myös antamasi kaksi vaihtoehtoa. Niistä erityisesti Johdatus Raamattuun herättää minussa aika voimakkaitakin ajatuksia, sillä se kirja on puhdasta liberaaliteologiaa, enkä ole henkilökohtaisesti liberaaliteologian kannattaja.

Liberaaliteologia on individuaalista, ja siten arvostaa henkilökohtaista uskonnollista kokemusta enemmän kuin oppeja, kirkon arvovaltaa tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa. Liberaaliteologia esittää, että uskonto on yksilöistä kuuluva yhteisö, jota yhdistävät yhteiset instituutiot ja kokemukset, ja siksi kirkon roolina on muodostaa tukeva kehys, jonka sisällä Jumalan ajatusta voidaan lähestyä. Kirkon tehtäviin eivät kuulu määräykset, dogmit tai vallankäyttö uskonnollisten asioiden ulkopuolella. Jumalasuhteet ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta. Liberaaliteologian piirissä on esitetty raamattukritiikki, jossa Raamattu laitetaan tiukan historiallisen tarkastelun kohteeksi.

Oma taustani vaikuttaa tässä hyvin voimakkaasti. Odotan innolla tätä opintojaksoa ja keskusteluja, joita Raamatusta ja teologisista kysymyksistä syntyy.