Maanantai 16.3.2009 - Katri Fältberg
Koulutehtävänä oli lukea Martti Lindqvistin kirja: Auttajan varjo ja kirjoittaa sen jälkeen aiheesta essee, jonka nyt laitoin tähän. Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää lukea kyseinen kirja. AUTTAMISEN AMMATTILAINENKautta koko ihmisen historian kaikki todelliset ihmisten vuorovaikutussuhteet ovat perustuneet molemminpuoliseen auttamiseen ja autettavana olemiseen. Kukaan ei ole tässä maailmassa yksin, jokaisen rinnalla kulkee joku toinen. Ei ole niin, että ainoastaan annan, sillä milloin todella annan, silloin myös otan. Antaminen ja ottaminen ovat oikeastaan yksi tapahtuma, josta kummallista kyllä käytämme kahta eri sanaa. Ammattiauttajat ovat ihmisinä erilaisia. Heidän koulutuksensa ja ammattinsa vaihtelevat. Myös syyt, motiivit, poikkeavat toisistaan. Valmius auttamistyöhön on erilainen, yksi osaa toista ja joku toinen taas toista. Toinen on käytännöllinen, toinen taas on parhaimmillaan henkisenä tukena. Useimmat ammattiauttajat haluavat elämäänsä mielekkyyttä auttamalla toisia ja olemalla yhteydessä muihin ihmisiin. Aito lähimmäisenrakkaus saa ihmisen liikkeelle. Jokainen ammattiauttaja ja auttaja ohjautuvat tehtäväänsä omista tarpeistaan ja pyrkimyksistään käsin: auttajan ja autettavan tarpeet ovat yhteisiä. Auttajalla on “varjonsa” eli pahuutensa, viettymyksensä itsekkyyteen ja valtaan sekä rajallisuutensa ja haavoittuvuutensa. Myös autettavalla on samat varjot. Parhaassa tapauksessa nämä varjot voivat muodostaa sillan pimeyden yli. Varjojen muodostamalla sillalla kohtaa kaksi ihmistarinaa. Kumpikaan niistä ei ole parempi eikä vähäarvoisempi kuin toinen. Sillan yli kulkiessaan vaeltajat kohtaavat sekä itsensä että toisensa. Joskus varjot menevät niin päällekkäin, että ne näyttävät yhdeltä sykkivältä sydämeltä. Ammattiauttajan tukeminen Työntekijän tukemisesta puhutaan joskus paljonkin, mutta asialle ei käytännössä tehdä juurikaan mitään. Ajatellaan, että he jaksavat aina. He itse eivät välttämättä tiedä, että voivat saada ohjausta eivätkä siis osaa pyytää sitä tai eivät tiedä, mistä tukea saisi. Työntekijä ei kuitenkaan jaksa eikä hänen tarvitse jaksaa ilman tunnustusta ja tukea. Tuesta tiedottaminen ja työn arvostaminen on vapaaehtoistyötä ohjaavien tehtävä. Työntekijä tarvitsee tietoa ja tunnetta siitä, että oma työ on tarpeellista, että hän voi itse vaikuttaa asioihin ja että häntä kuunnellaan. Työntekijä käyttää usein omaa persoonaansa työvälineenä. Kuormittumisen vaara on suuri. Hän on altis haavoittumiselle ja työuupumukselle, varsinkin jollei työntekijä jaksa asettaa rajoja itselleen.
Työntekijän tukemiskeinoja Työntekijän tukemisen keinoja ovat työnohjaus, tukiryhmä, keskusteluapu, saunailta työtovereiden kesken, retket ja niin edelleen. Tukiryhmän ja esimerkiksi saunaillan päällimmäisenä tarkoituksena on olla työntekijälle paikka, jossa voi purkaa kokemuksiaan, tarkistaa työn, ajankäytön tai roolin rajoja. Näissä tilanteissa työntekijä saa toisiltaan arvokasta vertaistukea. Oma näkökulma avartuu toisia kuunnellessa ja keskusteluissa, jossa koetaan yhteenkuuluvuutta ja jossa vapaaehtoistehtävään kuuluva identiteetti kehittyy. Pääasia on, että on joku ohjaaja, joka pitää ryhmän hanskassa. Hänellä on myös tieto siitä, mistä saa kriisiapua. Jo pelkkä tieto avun olemassaolosta helpottaa. Työnohjaus on myös edunvalvontaa. Siinä selvitetään, miten työntekijää kohdellaan ja mihin on mahdollisesti tultava muutos. Kun uusi ihminen tulee joukkoon, häntä on opastettava ja selvitettävä pelisäännöt. Tukitoimia suunniteltaessa on otettava huomioon se, etteivät ne tunnu taakalta. Niiden tulisi olla tilaisuuksia, joihin on hyvä syy tulla. Työntekijän rajatAmmattiauttajan pitää asettaa työlleen rajat: hän ei voi auttaa kaikkia eikä häneltä voi odottaa mitä vain. Henkilö, jolla on visio, ei väsy ikinä, sillä suuri tehtävä on aina mielessä. Mutta hän palaa puhki jossain vaiheessa - eikä tee sitten mitään. Tällaisen ihmisen tukeminen on jarrutusta. Hänen loppuun palamistaan ei pidä vauhdittaa ylistämällä hänen intoaan eikä antamalla lisää tehtäviä, vaikka olisikin pula tekijöistä. Sosiaalisista kontakteista tyydytyksen saava työskentelee pitkään. Mutta kun työstä kiva ja hauska loppuu, loppuu myös työntekijän toiminta. Kiitoksesta voimansa saava ei tee ilman kiitosta mitään. Velvollisuudentuntoinen työskentelee pitkään, mutta hänellä ei ole tekemisen iloa. On vaikea auttaa, jos ei itse ole tullut autetuksi tai saa säännöllistä apua vaikeuksiinsa. Silti monet yrittävät tulla toimeen itsekseen. Ns. auttajasyndrooman keskeinen piirre on, että auttajaksi ryhtyminen on ratkaisuyritys omiin ongelmiin. Sisäisen lapsen hoivaaminen Työntekijä voi turvautua joskus myös omaan apuunsa. Hän voi ottaa avuntarvitsijan roolin ja antaa tulla esiin itsestään sisäisen lapsensa. Lapsen, joka tarvitsee ystävyyttä, aikaa, lepoa, läheisyyttä, turvaa ja rakkautta. Tätä voi saada mielikuvien avulla, mutta myös hyvin konkreettisesti. Lapsi tarvitsee rauhallista unta, lämmintä syliä, hyvää ruokaa, ulkoilmaa ja luonnossa kulkemista, sopivaa seuraa ja rohkaisua. Ihminen palaa loppuun, kun hän joutuu olemaan kauan tilanteessa, joka on hänelle liian rasittava, ylivoimaisen rasittava. Ihminen kokee ruumiinsa, mielensä ja tunne-elämänsä tyhjäksi ja itsensä arvottomaksi. Hän uupuu. Uupumus voi tulla loppuun palamisesta tai traumaattisesta (haavoittavasta) kokemuksesta, esim. äkkikuolemasta, onnettomuudesta, vaikeasta sairastumisesta, perhevaikeuksista, työttömäksi joutumisesta. Myötätuntostressi syntyy, kun auttaja osallistuu toisen uupumukseen. Myötätuntostressi voi kehittyä henkilölle, joka on haavoittavan kokemuksen kohdanneen läheinen, ammattiauttaja tai vapaaehtoistyöntekijä. Auttaja kokee samaa kuin autettavakin. Jos myötätuntostressi muuttuu uupumukseksi, myös auttajasta tulee saman ongelman uhri. Auttaja, joka ei ole käsitellyt oman elämänsä traumaattisia kokemuksia, on vaarassa joutua kokemaan uupumuksen. Oma, torjuttu ongelma nousee esiin kun sen kohtaa toisissa, ja se synnyttää ahdistusta ja painetta. Selvittämätön ongelma voi repiä oman sisimmän ja aiheuttaa vahinkoa myös autettavassa. Sen sijaan, jos ongelma on selvitetty ja käsitelty, se on voimavara ja apu auttamisessa. Stressi on mahdollista kestää ja hallita. Lepo on tärkeä. Jos auttajan koko elämä on perustunut auttamisen varaan, kaikki työhön liittyvät kielteiset asiat horjuttavat hänen omaa olemassaoloaan. Henkilö ei osaa levätä työn ulkopuolella. Siksi ongelmat voivat tulla ylivoimaisiksi ja auttaja uupuu. Sen sijaan jos ihminen kokee elämänsä ja itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi ilman suorituksia, hän ei sorru työn mukana. Oikeus olla epätäydellinen Auttaja saa olla myös paha, avuton ja tarvitseva ihminen. Hänen itsensä on uskottava tähän oikeuteen. Hänen auttajaidentiteettinsä ei tarvitse kaatua siihen, että hän tunnistaa itsessään itsekkyyttä, vihaa, halua paeta, pelkoa, kauhua ja itsekkäitä ajatuksia. Hänen ei tarvitse olla kukaan eikä mikään muu kuin mikä hän itse on ihmisenä. LÄHTEET
Lindqvist, Martti 1990. Auttajan varjo. Keuruu: Otava
Sölle, Dorothee 1996 Vastatuuleen. Keuruu: Otava Toivola, K. Myötätuntouupumus – auttajan työperäinen riski, www.terveysportti.fi
|
|
Ei kommentteja.
|
Sunnuntai 15.3.2009 - Katri Fältberg
Turun Mikaelinseurakunnassa järjestettiin eilen taas kerran Metallimessu. Kirkko täyttyi lukuisista nuorista ja myös vanhemmista ihmisistä. Osa kirkkokansasta oli pukeutunut asianmukaisesti metallihenkeen. Messu oli aivan loistava. Iloitsin suuresti ja ylistin Jumalaa messun aikana. Messussa laulettiin tavanomaisia virsiä, mutta metallimaisesti sovitettuna. Lisää tällaista sanon minä, joka kuulun myös raskaamman musiikin ystäviin. Keskustelin messun jälkeen kirkonportailla erään ihmisen kanssa, joka sanoi, että jos kaikki jumalanpalvelukset olisivat tämän tapaisia, niin hänestä tulisi vakioasiakas ja kirkonpenkin suurkuluttaja. Jäin miettimään, että jos tämän tapainen evankeliointi uppoaa kansaan, niin miksei tämän tapaisia jumalanpalveluksia järjestetä useammin. Toki perinteinen sunnuntaijumalanpalveluskin on paikallaan, mutta tarvitaan rinnalle uudentyyppisiä messuja, jotka tuovat uusia ihmisiä Jumalan sanan äärelle. Itse kirkon alan tulevana työntekijänä tulen tulevaisuudessa työssäni kehittämään uusia toimintamalleja sekä tapoja evankelioida ja viedä Jeesuksen sanoma kaikelle kansalle. Mark. 16:15-18 Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat".
|
|
1 kommentti
.
|
Perjantai 6.3.2009 - Katri Fältberg
Tässä yksi opiskelutehtävistäni, jossa piti lukea Genesis ja pohtia millä viidellä laatusanalla kuvailisit Jumalaa Genesiksessä ja suhteuttaa se Suomen evankelis-luterialisen kirkon oppeihin.
Heti näin aluksi tahdon sanoa, että Raamattu on minulle varsin tuttu kirja, olen sen lukenut ainakin viidesti läpi ja lukuisia kertoja Mooseksen kirjat ja Genesiksen voisin sanoa melkein osaavani ulkoa. Olen myös ollut pitkään aktiivisena seurakuntalaisena luterilaisessa kirkossa ja kuunnellut sen antamaa kuvaa Jumalasta. Näiden taustojen vuoksi minun oli hyvin vaikea verrata lukemaani ja luterilaisen kirkon antaman kuvan eroa koska olen elänyt niiden parissa lähes koko elämäni ajan. Tällä kertaa, kun tämän Mooseksen ensimmäisen kirjan luin, ei mielikuvani muuttunut siitä juuri mitenkään. Yritän kuitenkin kuvata erilaisia laatusanoja Jumalasta. Tekstissä on paljon myös omaa pohdintaani ja omia ajatuksia kyseisistä Raamatun kohdista, toivottavasti en ole liikaa ajautunut harhapoluille.
Luoja, arkkitehti ja insinööri
Jumala esiintyy luojana jo heti Genesiksen alussa luomiskertomuksessa. Jumala on luonut meille näin kauniin maan, meren, kasvit, eläimet, puut, taivaan linnut, meren elävät ja kaikenlaiset eläimet, ja miten taidokkaasti hän on suunnitellut yön ja päivän, vuodenaikojen vaihtelut, ravinnon, koko egosysteemin, ja miten ne vielä toimii keskenään harmoniassa. Miten valtavan suunnitelman ja insinööritaidon tulos tämä onkaan, jokaisella puulla ja kalliolla on oma paikkansa. Miten pieni yksittäinen ihminen onkaan tämän kaiken keskellä. Miten paljon Jumala rakastaakaan meitä, kun on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja antanut meille hoidettavaksemme näin kauniin ja arvokkaan luomisteoksen. Itse kiitän tästä kaikesta Jumalaa päivittäin.
Mielestäni tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa millainen käsitys minulla on kristinuskon tai luterilaisen kirkon antamasta kuvasta. Yllättäviä piirteitä en havainnut. Vaikka luomiskertomuksia on kaksi, ne mielestäni täydentävät toisiaan.
Auktoriteettinen kunnioitettava ja pelottava, muta armollinen
Jumala esiintyy auktoriteettina syntiinlankeemuskertomuksessa. Lukiessani tällä kertaa Genesistä, syntiinlankeemuksen kohdalla, aloin miettiä miten hyvin tuo sopii tähän päiväänkin (ei varmaan ollut tämän tehtävän tarkoitus). Käärme houkutteli Eevaa syömään hyvän ja pahantiedon puusta, vaikka se oli kiellettyä. Aivan kuten tänä päivänäkin, kuinka usein me lankeamme maailman houkutuksille ja himoille, kun joku niitä tarjoaa ja houkuttelee puheillaan, ja unohdamme helposti mikä on sopimatonta ja kiellettyä. Menemme helposti houkutusten perässä. "Syötyään kiellettyä hedelmää heidän silmänsä aukesivat, ja he pakoilivat Jumalaa". Aivan kuten nykypäivänäkin, kun me olemme tehneet syntiä, pelkäämme tai häpeämme monesti tunnustaa rikkomuksemme toisillemme ja Jumalalle. Pakoilemme Jumalan kohtaamista. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Jumala kuitenkin tietää kaiken. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole synnitön, ja Jeesus sovitti meidän syntimme ristillä. Kun ymmärtää tehneensä väärin, pitäisi vain kohdata asia ja pyytää anteeksi. Kertomuksessa Jumalan puhutellessa heitä tapahtuneesta Adam syytti Eevaa ja Eeva puolestaan käärmettä. Kuinka usein edelleenkin yritämme siirtää syyn toisten niskoille ja syytellä muita, yrittäen puolustaa itseänsä. En minä olisi tehnyt niin, jollei tuo olisi tehnyt sitä. Tässäkin monesti pitäisi vain katsoa peiliin ja tunnustaa omat virheensä.
Mutta ehkä pitää palata varsinaiseen aiheeseen ja perustella nuo kuvaavat sanat. Jumala on ylin auktoriteetti, mitä vastaan ei ihminen kykene taistelemaan. Lapsuudesta muistan miten isoäitinikin opetti minulle Herran pelkoa ja mielestäni tuo on tänä päivänä luterilaisesta kirkosta ja kristillisyydestä unohtunut. Ajatellaan, että kun olen kristitty ja uskova saan kaiken anteeksi ja voidaan tehdä uskovina mitä vain, että Jeesus kuitenkin sovittaa syntimme. Herran pelko unohtuu. Viimeinen tuomio odottaa kuitenkin meitä kaikkia ja uskovinakin joudumme tilille teoistamme. Jumala on kuitenkin syntiinlankeemuskertomuksessakin armollinen, sillä hän kaikesta huolimatta rakastaa ihmistä omaa kuvaansa.
Rankaiseva ja julma, mutta rakastava niitä kohtaan jotka pitävät hänen käskynsä
Lukiessani kuudetta lukua, jossa pahuus yltyy maan päällä, Jumalaa kuvataan pahana ja rankaisevana. Jumala näki, että ihmisen pahuus lisääntyi maanpäällä, niin hän katui, että oli tehnyt ihmisen. Jumala halusi tuhota tämän. Hän kuitenkin halusi säästää ihmisen Nooan ja hänen perheensä, joka oli ollut hänelle uskollinen. Vedenpaisumuksella Jumala tappoi kaiken elävän maan päältä.
Tätä lukiessani mieleen tuli tsunami, muutama vuosi takaperin, joka tuhosi Thaimaassa ja naapurimaissa laajoja alueita ja suuri joukko ihmisiä sai surmansa. Tällöin haastateltiin Helsingin piispaa, joka ääneen ihmetteli: "Miksi Jumala sallii tällaista?" Tulen taas tässä kohdassa Herran pelkoon. Nykykirkko varsinkin luterilainen on unohtanut, että Jumala myös rankaisee. Kun tarkemmin miettii millaista elämää Thaimaassa ennen tsunamia vietettiin, niin en yhtään ihmettele, miksi Jumala halusi vavisuttaa ihmiskuntaa ja tuhota tuon paholaisen turismipesän. Epäjumalien palvontaa, siveettömyyttä, miehet matkustivat monesti seksiturismin perässä, juominkeja ja kaikkea mikä on Jumalan silmissä pahaa. Taas poikkesin aiheesta, mutta Jumala on edelleen tänäkin päivänä kaikkivaltias ja rankaiseva, kuten Genesiksen aikana.
Thaimaan kaltainen tuho tapahtui myös Genesiksessä vedenpaisumuksen ohella toistamiseen, kun Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran. Kansa teki syntiä ja vietti saastaista elämää. Jumala halusi tuhota tämän pahuuden pesän.
Jumala on kuitenkin rakastava ja antaa niille, jotka elävät häntä kunnioittaen, rakkauden hedelmänsä ja armonsa sekä suojelee heitä kaikelta pahalta. Nooa oli elänyt vedenpaisumukseen asti hyvää ja nuhteetonta elämää. Samoin Jumala johdatti Lootin perheineen pois Sodomasta.
Olen saanut tämän kokea myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Kun olen elänyt Jumalan käskyjä ja lakeja noudattaen, olen tällöin myös saanut elämässäni paljon hyvää. Mutta kun taas välillä olen tehnyt pahaa ja elänyt niin sanotusti pimeydessä ja huonoa elämää, olen saanut rangaistukseni. Jumala ei ole rangaissut minua sen vuoksi, ettei minua rakastaisi tai, että hän haluaisi minulle jotain pahaa. Jumala on rangaissut minua sen vuoksi koska hän rakastaa minua ja välittää minusta, että ottaisin opikseni ja katuisin tekojani sekä niiden seurauksia. Uskoni Jeesukseen ja siihen, että hän on minut lunastanut kuolemallaan auttaa minut kyllä pelastamaan, mutta silti minun pitää pyrkiä elämään nuhteetonta ja hyvää elämää Jumalan käskyjä noudattaen.
Taistelija, suojelija ja rinnalla kulkija
Jumala esiintyy Genesiksessä myös suojelijana, joka taistelee puolestasi, joka johdattaa ja kulkee rinnallasi, kun uskot häneen ja pidät hänen käskynsä. Näin kävi myös Josefille. Josefin veljet myivät hänet orjaksi Egyptiin kateuden vuoksi. Jumala kuitenkin suojeli ja taisteli Josefin rinnalla kaikkea pahaa vastaan. Ja lopulta palkitsi Josefin uskollisena palvelijanaan Faraon ylimpänä käskynhaltijana. Josef ei kuitenkaan katkeroitunut ja hautonut kostoa veljilleen, kuten monet meistä vastaavassa tilanteessa tekisivät, vaan antoi heille anteeksi, sillä hän tiesi, että Jumala oli johdattanut ja tarkoittanut hänet tähän tehtävään.
Tässä työssä on aika paljon omaa pohdintaani ja omia näkemyksiä, joita kaikki eivät varmaan allekirjoita tai ovat eri mieltä. Minulle Raamattu on kuitenkin edelleen se Pyhä kirja, jonka ohjeet ja lait sopivat kyllä tähänkin päivään, joita pyrin noudattamaan omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon auktoriteetti on sotien jälkeen muuttunut suuresti. Kirkko on alkanut kuunnella enemmän kansan mielipiteitä ja alkanut muuttaa toimintaansa suuntaa, jolla se yrittää sopeutua tämän hetkiseen turmeltuneeseen ja pahoinvoivaan yhteiskuntaan. Tänä päivänä monet eroavat kirkosta ja kirkko yrittää väkisin, melkein keinolla millä hyvänsä saada ihmisiä tulemaan tilaisuuksiin mukautumalla ihmisten haluihin. Tuntuu, että kirkolta on välillä unohtunut sen tärkein tehtävä. Tämä on kuitenkin vaarallista, jos kirkko alkaa mukautua maailman menoon. Tämä on myös yksi syy miksi monet uskovat ovat lähteneet luterilaisesta kirkosta vapaisiin suuntiin, joissa Raamatun lait ovat tänäkin päivänä yhä todellisia, ja joissa on muistettu Jumalan pelko, mutta silti Jeesuksen ylösnousemus ja pelastus. Voi olla, että tulee aika jolloin joudun itse miettimään halunako enää kuulua instituutioon, joka toimii uskoani vastaan. Esimerkiksi, jos kirkko alkaa vihkiä homoliittoja. Toki tähänkin maahan mahtuu paljon erilaisia seurakuntia. Olen jopa saanut huomata, että täällä Turussa seurakuntayhtymän alueella eri seurakuntien välillä on suuret erot. Taisin ajautua taas harhapoluille, mutta tämmöisiä ajatuksia tämä tehtävä ja sen kysymykset Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta herättivät.
|
|
Ei kommentteja.
Avainsanat:
Genesis,
Syntiinlankeemus,
Jumala,
Kaikkivaltias,
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
|
Torstai 5.3.2009 - Katri Fältberg
Olet lämpimästi tervetullut yksin tai ystäväsi kanssa Kohtaamispaikkaan!
Kohtaamispaikan aiheena on tällä kertaa "Menkää kaikkeen maailmaan – lähetyskäsky ja nykykristitty", josta opettaa pastori Juho Sankamo.
Kohtaamispaikassa tuttuun tapaan esirukousta, rukouspalvelua, lapsille pyhäkoulu, laulua ja ylistystä Kohtaus-bändin säestyksellä. Illan lopuksi yhteinen iltapala.
Tervetuloa!
|
|
Ei kommentteja.
|
|
|
