Millaisena Jumala esiintyy Genesiksessä

Perjantai 6.3.2009 - Katri Fältberg

Tässä yksi opiskelutehtävistäni, jossa piti lukea Genesis ja pohtia millä viidellä laatusanalla kuvailisit Jumalaa Genesiksessä ja suhteuttaa se Suomen evankelis-luterialisen kirkon oppeihin.

Heti näin aluksi tahdon sanoa, että Raamattu on minulle varsin tuttu kirja, olen sen lukenut ainakin viidesti läpi ja lukuisia kertoja Mooseksen kirjat ja Genesiksen voisin sanoa melkein osaavani ulkoa. Olen myös ollut pitkään aktiivisena seurakuntalaisena luterilaisessa kirkossa ja kuunnellut sen antamaa kuvaa Jumalasta. Näiden taustojen vuoksi minun oli hyvin vaikea verrata lukemaani ja luterilaisen kirkon antaman kuvan eroa koska olen elänyt niiden parissa lähes koko elämäni ajan. Tällä kertaa, kun tämän Mooseksen ensimmäisen kirjan luin, ei mielikuvani muuttunut siitä juuri mitenkään. Yritän kuitenkin kuvata erilaisia laatusanoja Jumalasta. Tekstissä on paljon myös omaa pohdintaani ja omia ajatuksia kyseisistä Raamatun kohdista, toivottavasti en ole liikaa ajautunut harhapoluille.

Luoja, arkkitehti ja insinööri

Jumala esiintyy luojana jo heti Genesiksen alussa luomiskertomuksessa. Jumala on luonut meille näin kauniin maan, meren, kasvit, eläimet, puut, taivaan linnut, meren elävät ja kaikenlaiset eläimet, ja miten taidokkaasti hän on suunnitellut yön ja päivän, vuodenaikojen vaihtelut, ravinnon, koko egosysteemin, ja miten ne vielä toimii keskenään harmoniassa. Miten valtavan suunnitelman ja insinööritaidon tulos tämä onkaan, jokaisella puulla ja kalliolla on oma paikkansa. Miten pieni yksittäinen ihminen onkaan tämän kaiken keskellä. Miten paljon Jumala rakastaakaan meitä, kun on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja antanut meille hoidettavaksemme näin kauniin ja arvokkaan luomisteoksen. Itse kiitän tästä kaikesta Jumalaa päivittäin.

Mielestäni tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa millainen käsitys minulla on kristinuskon tai luterilaisen kirkon antamasta kuvasta. Yllättäviä piirteitä en havainnut. Vaikka luomiskertomuksia on kaksi, ne mielestäni täydentävät toisiaan.

Auktoriteettinen kunnioitettava ja pelottava, muta armollinen

Jumala esiintyy auktoriteettina syntiinlankeemuskertomuksessa. Lukiessani tällä kertaa Genesistä, syntiinlankeemuksen kohdalla, aloin miettiä miten hyvin tuo sopii tähän päiväänkin (ei varmaan ollut tämän tehtävän tarkoitus). Käärme houkutteli Eevaa syömään hyvän ja pahantiedon puusta, vaikka se oli kiellettyä. Aivan kuten tänä päivänäkin, kuinka usein me lankeamme maailman houkutuksille ja himoille, kun joku niitä tarjoaa ja houkuttelee puheillaan, ja unohdamme helposti mikä on sopimatonta ja kiellettyä. Menemme helposti houkutusten perässä. "Syötyään kiellettyä hedelmää heidän silmänsä aukesivat, ja he pakoilivat Jumalaa". Aivan kuten nykypäivänäkin, kun me olemme tehneet syntiä, pelkäämme tai häpeämme monesti tunnustaa rikkomuksemme toisillemme ja Jumalalle. Pakoilemme Jumalan kohtaamista. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Jumala kuitenkin tietää kaiken. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole synnitön, ja Jeesus sovitti meidän syntimme ristillä. Kun ymmärtää tehneensä väärin, pitäisi vain kohdata asia ja pyytää anteeksi. Kertomuksessa Jumalan puhutellessa heitä tapahtuneesta Adam syytti Eevaa ja Eeva puolestaan käärmettä. Kuinka usein edelleenkin yritämme siirtää syyn toisten niskoille ja syytellä muita, yrittäen puolustaa itseänsä. En minä olisi tehnyt niin, jollei tuo olisi tehnyt sitä. Tässäkin monesti pitäisi vain katsoa peiliin ja tunnustaa omat virheensä.

Mutta ehkä pitää palata varsinaiseen aiheeseen ja perustella nuo kuvaavat sanat. Jumala on ylin auktoriteetti, mitä vastaan ei ihminen kykene taistelemaan. Lapsuudesta muistan miten isoäitinikin opetti minulle Herran pelkoa ja mielestäni tuo on tänä päivänä luterilaisesta kirkosta ja kristillisyydestä unohtunut. Ajatellaan, että kun olen kristitty ja uskova saan kaiken anteeksi ja voidaan tehdä uskovina mitä vain, että Jeesus kuitenkin sovittaa syntimme. Herran pelko unohtuu. Viimeinen tuomio odottaa kuitenkin meitä kaikkia ja uskovinakin joudumme tilille teoistamme. Jumala on kuitenkin syntiinlankeemuskertomuksessakin armollinen, sillä hän kaikesta huolimatta rakastaa ihmistä omaa kuvaansa.

Rankaiseva ja julma, mutta rakastava niitä kohtaan jotka pitävät hänen käskynsä

Lukiessani kuudetta lukua, jossa pahuus yltyy maan päällä, Jumalaa kuvataan pahana ja rankaisevana. Jumala näki, että ihmisen pahuus lisääntyi maanpäällä, niin hän katui, että oli tehnyt ihmisen. Jumala halusi tuhota tämän. Hän kuitenkin halusi säästää ihmisen Nooan ja hänen perheensä, joka oli ollut hänelle uskollinen. Vedenpaisumuksella Jumala tappoi kaiken elävän maan päältä.

Tätä lukiessani mieleen tuli tsunami, muutama vuosi takaperin, joka tuhosi Thaimaassa ja naapurimaissa laajoja alueita ja suuri joukko ihmisiä sai surmansa. Tällöin haastateltiin Helsingin piispaa, joka ääneen ihmetteli: "Miksi Jumala sallii tällaista?" Tulen taas tässä kohdassa Herran pelkoon. Nykykirkko varsinkin luterilainen on unohtanut, että Jumala myös rankaisee. Kun tarkemmin miettii millaista elämää Thaimaassa ennen tsunamia vietettiin, niin en yhtään ihmettele, miksi Jumala halusi vavisuttaa ihmiskuntaa ja tuhota tuon paholaisen turismipesän. Epäjumalien palvontaa, siveettömyyttä, miehet matkustivat monesti seksiturismin perässä, juominkeja ja kaikkea mikä on Jumalan silmissä pahaa. Taas poikkesin aiheesta, mutta Jumala on edelleen tänäkin päivänä kaikkivaltias ja rankaiseva, kuten Genesiksen aikana.

Thaimaan kaltainen tuho tapahtui myös Genesiksessä vedenpaisumuksen ohella toistamiseen, kun Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran. Kansa teki syntiä ja vietti saastaista elämää. Jumala halusi tuhota tämän pahuuden pesän.

Jumala on kuitenkin rakastava ja antaa niille, jotka elävät häntä kunnioittaen, rakkauden hedelmänsä ja armonsa sekä suojelee heitä kaikelta pahalta. Nooa oli elänyt vedenpaisumukseen asti hyvää ja nuhteetonta elämää. Samoin Jumala johdatti Lootin perheineen pois Sodomasta.

Olen saanut tämän kokea myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Kun olen elänyt Jumalan käskyjä ja lakeja noudattaen, olen tällöin myös saanut elämässäni paljon hyvää. Mutta kun taas välillä olen tehnyt pahaa ja elänyt niin sanotusti pimeydessä ja huonoa elämää, olen saanut rangaistukseni. Jumala ei ole rangaissut minua sen vuoksi, ettei minua rakastaisi tai, että hän haluaisi minulle jotain pahaa. Jumala on rangaissut minua sen vuoksi koska hän rakastaa minua ja välittää minusta, että ottaisin opikseni ja katuisin tekojani sekä niiden seurauksia. Uskoni Jeesukseen ja siihen, että hän on minut lunastanut kuolemallaan auttaa minut kyllä pelastamaan, mutta silti minun pitää pyrkiä elämään nuhteetonta ja hyvää elämää Jumalan käskyjä noudattaen.

Taistelija, suojelija ja rinnalla kulkija

Jumala esiintyy Genesiksessä myös suojelijana, joka taistelee puolestasi, joka johdattaa ja kulkee rinnallasi, kun uskot häneen ja pidät hänen käskynsä. Näin kävi myös Josefille. Josefin veljet myivät hänet orjaksi Egyptiin kateuden vuoksi. Jumala kuitenkin suojeli ja taisteli Josefin rinnalla kaikkea pahaa vastaan. Ja lopulta palkitsi Josefin uskollisena palvelijanaan Faraon ylimpänä käskynhaltijana. Josef ei kuitenkaan katkeroitunut ja hautonut kostoa veljilleen, kuten monet meistä vastaavassa tilanteessa tekisivät, vaan antoi heille anteeksi, sillä hän tiesi, että Jumala oli johdattanut ja tarkoittanut hänet tähän tehtävään.

Tässä työssä on aika paljon omaa pohdintaani ja omia näkemyksiä, joita kaikki eivät varmaan allekirjoita tai ovat eri mieltä. Minulle Raamattu on kuitenkin edelleen se Pyhä kirja, jonka ohjeet ja lait sopivat kyllä tähänkin päivään, joita pyrin noudattamaan omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon auktoriteetti on sotien jälkeen muuttunut suuresti. Kirkko on alkanut kuunnella enemmän kansan mielipiteitä ja alkanut muuttaa toimintaansa suuntaa, jolla se yrittää sopeutua tämän hetkiseen turmeltuneeseen ja pahoinvoivaan yhteiskuntaan. Tänä päivänä monet eroavat kirkosta ja kirkko yrittää väkisin, melkein keinolla millä hyvänsä saada ihmisiä tulemaan tilaisuuksiin mukautumalla ihmisten haluihin. Tuntuu, että kirkolta on välillä unohtunut sen tärkein tehtävä. Tämä on kuitenkin vaarallista, jos kirkko alkaa mukautua maailman menoon. Tämä on myös yksi syy miksi monet uskovat ovat lähteneet luterilaisesta kirkosta vapaisiin suuntiin, joissa Raamatun lait ovat tänäkin päivänä yhä todellisia, ja joissa on muistettu Jumalan pelko, mutta silti Jeesuksen ylösnousemus ja pelastus. Voi olla, että tulee aika jolloin joudun itse miettimään halunako enää kuulua instituutioon, joka toimii uskoani vastaan. Esimerkiksi, jos kirkko alkaa vihkiä homoliittoja. Toki tähänkin maahan mahtuu paljon erilaisia seurakuntia. Olen jopa saanut huomata, että täällä Turussa seurakuntayhtymän alueella eri seurakuntien välillä on suuret erot. Taisin ajautua taas harhapoluille, mutta tämmöisiä ajatuksia tämä tehtävä ja sen kysymykset Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta herättivät.

Avainsanat: Genesis, Syntiinlankeemus, Jumala, Kaikkivaltias, Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Blogin arkisto

Yhteystiedot

Blogin avainsanat

Kävijälaskuri

Millaisena Jumala esiintyy Genesiksessä

Kommentoi kirjoitusta