Kateus

Torstai 21.5.2009 - Katri Fältberg

Tämä oli taas niitä päiviä, kun olisi tehnyt mieli vain jäädä kotiin peiton alle. Viime aikoina on satanut kasapäiten paskaa niskaani, mutta en välitä siitä, vaan luottaa siihen, että Taivaan Isä pitää tarpeeksi huolta minusta, kuten aikoinaan myös Raamatun Jobista.

Olen elämäni varrella saanut monesti tottua kärsimykseen. Vanha sanonta Kateus vie kalatkin vedestä sopii hyvin viime päiviin. En olisi ikinä uskonut, että joku minunkin yksinäistä elämääni kadehtisi, mutta niin vain se on. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, tai sitten vain kuvittelemme niin. 

Aloin kuitenkin miettimään, että mitä minulla on sellaista, joka on toisten silmissä kadehtimisen arvoista. Olen sinkku, vapaa menemään ja tulemaan, minulla on muutama läheinen ystävä ja paljon todella rakkaita kavereita. Asun omassa kodissani, minulla on mailman ihanin sählääjä koira, minulla auto jolla kulkea ja kaikenlaista maallista tavaraa, mutta ystäviä lukuunottamatta mikään näistä ei ole oikeastaan kovinkaan arvokasta.

Arvokkain ja kadehdittavin asia mitä minulla on on uskon lahja. Uskon kautta olen saanut paljon, mutta sen vuoksi olen myös saanut paljon koettelemuksia elämääni. Paholainen yrittää jatkuvasti saada minua horjahtamaan kaidalta tieltä ja toisinaan siltä horjahtelenkin, mutta rakastava Isä johdattaa minut kuitenkin aina takaisin oikealle polulle. Hyvä paimen pitää huolta kaikista lampaistaan. Pitäisi pyrkiä paremmin pysymään hereillä ja olemaan valppaana, mutta emme siihen aina kykene. Kiitän Jumalaa myös näistä koettelemuksista, sillä en muuten osaisi iloita niistä monista hyvistä asioita, joita Jumala minulle antaa enkä olisi sama ihminen, jollen olisi saanut kärsiä ja välillä kokea pettymyksiä elämän matkalla.